Anna Calvi @ Tavastia

Aivoissa muhineet keikkaraportit tulevat jokseenkin yhdessä läjässä, mutta no can do. Aloitetaan ensimmäisestä.

Jos joku tietää, miten pelkällä äänellä ja kitaralla voi saada täpötäyden klubin hiljaiseksi, niin Anna Calvi. Brittinainen on vahvan laulunsa ja taidokkaan kitaroinninsa ansiosta ollut hypetyksen kohteena koko vuoden, ja vaikken Ruisrockin jälkeen osannutkaan vielä liittyä innokkaimpien fanien kaartiin, osoittautui (sinänsä yllätyksettömästi) klubiympäristö telttaa paremmaksi venueksi rock-tunnelmointiin.

Yksi levyllinen tasaista materiaalia ei riitä kattamaan kokonaista keikkaa, mutta covereita ujutettiin repertuaariin muun herkän ja tumman setin joukkoon. Soundit olivat uskomattomat ja nainenhan on lahjakas kuin mikä, se tuli todettua jo kesällä. Parhaita olivat silti hetket kappaleiden jälkeen. Se, kun musisoidessa ulospäin kovana ja jopa vihaisena näyttäytyvä Calvi pehmeni välittömästi, säteili lämmintä hymyä ja vaikutti suorastaan ujolta.

Encore jäi minulta väliin, mikä tietenkin harmitti - toisaalta setti oli nelisenkymmentä minuuttia myöhässä, eikä illan kireässä keikka-aikataulussa ollut juuri löysentämisen varaa. Anna Calvin upeaa laulantaa kuuntelisi kuitenkin mielellään pidempäänkin, kenties paikassa, jossa palloilisi tätä Tavastia-iltaa vähemmän öliseviä idiootteja ja kaksimetrisiä korstoja. Mikäli debyytin jälkeinen krapula ei äidy liian suureksi, voinemme tulevaisuudessa nauttia upeista sävelistä kenties Kulttuuritalolla. Sitä odotellessa.


Anna Calvi sure knows how to make a whole club room silent. With her strong voice and skilled guitar playing she rocked Tavastia much harder than the tent at Ruisrock in the summer. The British beauty released her debut record earlier this year and has been hyped all over ever since. Her work isn't that widespread concerning the compositions, but luckily with that voice you can do almost anything. And between songs, the hard-looking lady turned soft, smiling and shy.

The set was just a bit too short (especially when I had to skip he encore due to another gig that evening, but it's not my fault either that the band was 40 minutes late in the first place), but I hope we can hear an even bigger and better sounding Anna Calvi in the future.

Tori Amos - Baker, Baker

Viikon livesaldo: eilen Kings of Convenience, toissapäivänä Bösendorfer-kuningatar Tori Amos. Keikoista lisää taas jahka ennätän, nythän tässä tulee jopa parin viikon tauko moisista kulttuuririennoista... Seuraavan kerran heilutaan Anna Calvin ja Kaiser Chiefsin tahtiin vasta lokakuun puolessavälissä. Tosin pahimmalta näyttää tällä hetkellä lähes tyhjä marraskuu. Länsimaisen ihmisen ongelmat taas.

Anyhoo, ensimmäisellä ihka omalla Suomi-keikallaan Helsingin vanhassa jäähallissa yleisön kyynelehtimään saanut Tori on pyörinyt päässä jokseenkin huolella viime vuorokaudet. Baker, Baker oli yksi hienoimmista jousikvartetin kanssa vedetyistä sovituksista. ♥






p.s. LP'ssä arvioitavana tällä viikolla French Films!


This week's gigs have involved Kings of Convenience and the beautiful, beautiful Tori Amos. Her concert at the old ice hall in Helsinki involved tears, joy and a string quartet. Baker, Baker was one of the best performances that night.

Ruisrock 2011 - LA

Lauantaina raukkaparkojen jalkojen sullominen rikkinäisiin Converseihin ei sujunut ilman kirosanoja, mutta päivän annin odottaminen oli suurempaa kuin fyysinen tuska. Reiskan Pikku Myy sai itselleen uuden värityksen kaikkien muutenkin todella huonojen juttujen kunniaksi, ja aina niin kaunis Sarakissakin saapui halittavaksi ja kuvattavaksi.

(Pssst. Eiliseltä unohtui mainita CMX, mutta ei niin väliäkään. Vaikka vanhoja biisejä olikin kiva kuunnella kaukaa, en tiedä missä vaiheessa olen tippunut bändin kelkasta?)

Päivän ensimmäiset sävelet saatiin Von Hertzen Brothersilta. Neljäs veljesten keikka minulle, eivätkä he taaskaan pettäneet. Paitsi että progeiluun yltyvä rokki tuo mukavaa vaihtelua festareiden muuten melko suoraviivaiseen räminään tai dreampopiin, saattaa kameran linssi turhan usein suuntautua herra basistin suunnalle, köh. Not my fault! Myös Anna Calvi tuli tsekattua - lahjakas nainen, joskaan keikka ei porautunut mitenkään järjettömän syvälle.

Ruisrockin ehkä parhaimmat bileet jamiteltiin anniskelualueen pikkulavalla kera Felix Zengerin. Mainetta niittänyt nuori beatboxaaja on suorastaan ällistyttävän taidokas, mutta samalla nöyrä ja ujon oloinen. Vierailevina tähtinä lavalla nähtiin Tommy Lindgren ja Petteri Sariola, jotka niinikään toivat omilla taidoillaan lisää kipinää soppaan. Aivan ihana meininki! Millään ei olisi malttanut lähteä pois tanssahtelemasta :) Mutta all good things come to and end, sniff.

Ja toisaalta, telttaan täytyikin jo kipittää juoksujalkaa, sillä odotetuimman eli Elbow'n keikka odotti kuulijoitansa. Setti oli mieletön, ihana ja kaikkea muuta superlatiivista, juuri kuten odotinkin. Olin haltioissani! Guy Garvey on mies, joka todellakin osaa ottaa yleisön haltuunsa. Settilista ei tullut yllätyksenä, koska tapojeni vastaisesti kuikuilin aiempia etukäteen netistä, mutta pääasia että upeita kappaleita soitettiin iso liuta. Nyt vain odotellaan brittibändiä takaisin tänne pohjolaan!


Second day of Ruisrock went by well. Met some friend, listened to Von Hertzen Brothers (they never let you down!), Anna Calvi (what a talented woman), Felix Zenger (with guest stars Tommy Lindgren & Petteri Sariola - the best party of Ruisrock!) and of course Elbow, which I had been waiting for the most. It was just as lovely as I would've imagined and Guy Garvey surely knows how to treat his audience with love, humour and respect.