30 Oct 2010

Longer Shadows, Shorter Days

Päivä ei ole sujunut mitenkään äärettömän vahvasti. Kahdeksalta pimeään aamuun heräämisestä selvisi juuri ja juuri, samoin salitreenistä, jonka jälkeen saikin kirota Finnkinon jonnekin alimpaan kerrokseen mitä maailmankaikkeudesta löytyy. Ei riitä, että liput kallistuvat kokoajan järjettömiin lukemiin, vaan nettisaitin jumahtaminen kriittisellä hetkellä on sekin vähän turhan tuttua.

Ystävän kanssa tuli sentään piipahdettua Messukeskuksessä pälyilemässä musiikkia, kirjoja, ruokaa ja viiniä. Messujen tarjonta kuitenkin vähän petti, olin odottanut etenkin musiikkipuolelta jotain vähän suureellisempaa. Vaikka toisaalta musiikkimessut ovat vielä melko nuoret, joten aikaa laajentumiselle sallittakoon. Esiintyjiä en mennyt paikan päälle katsomaan, koska kukaan heistä ei erityisemmin kiinnostanut, mutta pari livepätkää tuli huvin vuoksi tsekattua silti - akustisena soittanut tyttöbändi XS Jyväskylän seudulta sekä Nylon Beatista tuttu Jonna Geagea bändeineen. XS'n tytöistä oli paikalla 3/5, biisit olivat yllättävän jouhevia ja mimmit selkeästi jotain muuta kuin sunnuntaiharrastelijoita. Laulajallakin taitoa riitti, mutta ääni ja laulutyyli kiekaisuineen muistutti aivan liikaa Haloo Helsinki! -typyä, jonka joikausta en voi sietää. Jonnan biisit olivat nekin meneviä, melodisia, ja helposti mukana laulettavia ja jammailtavia. Hieman modernimpaa poprockia kuin Maija Vilkkumaa tai Irina, mutta joka tapauksessa varmasti suureen yleisöön uppoavaa.

Tällä hetkellä tiskattavat astiat eivät kauheasti nappaa, mutta positiivisina seikkoina mainittakoon Finnkinon hetkellinen herääminen suosta (eli Harry Potter & the Deathly Hallows part 1'n ennakkonäytökseen liput hankittu!), herkkusalaatti sekä upea musiikki. Kanadalainen Raised By Swans on juuri sitä, mitä nyt kaipaan. Niin kaunista.





...Jos nyt soittelisi kynttilänvalossa vähän pianoa ennen illan elokuvaa :) Have a nice saturday!

29 Oct 2010

Crystal Castles feat. Robert Smith - Not In Love

Viikonlopun soundtrackin paikasta ei tarvitse vääntää kättä - alkuviikosta Stellalta poimittu biisi on soinut tauotta työpaikalla (kuulokkeista, häiritsemättä muita) ja lopun aikaa omassa päässä, niskojen nykiessä tahdissa. Robert Smithin vähäeleetön mutta samaan aikaan vahva ääni tuo juuri oikeanlaista, jopa hieman vihamielistä renttumeininkiä Crystal Castlesin skarppeihin konebiitteihin. Täydellinen kappale viikonlopun juhliin! Itse ajattelin kyllä lähinnä pysyä kotosalla, mutta mikään ei estä valtaamasta sitä omaa parkettilattiaa tanssimuuvsien merkeissä.



28 Oct 2010

Caught Inside The Stories Told

 (kuva googlen kuvahausta)

Olen täysin hurmaantunut Meadow Islandin debyyttilevystä. Meadow Island on parhaiten Sarasta tunnetun Joa Korhosen ja Jenni Niemen muodostama duo. Musiikki eroaa Joan aiemmista bändeistä, Sarasta ja Pedestrian's Motorista siinä, että se on paljon rauhallisempaa ja akustisempaa. Ehdoton suosikkini on biisi nimeltä Wild One. MySpacessa on muuten kuunneltavissa kahdeksan levyn yhdestätoista biisistä. Alla ensin kaunis videopätkä (Meadow Island teaser) sekä yksi suosikkibiiseistäni levyltä.


25 Oct 2010

And If You Had Another Wish To Wish


Finally. The National saapuu Suomeen Helsingin Kulttuuritalolle ensimmäiselle omalle keikalleen. Parempaa keikkapaikkaa ei voisi toivoa. Juuri tätä toivoin. Keikkaa saa tosin odottaa ensi vuoden maaliskuuhun asti, mutta lippu on kuvainnollisesti jo taskussa! I can't wait! Kiitos lipusta kuuluu bubblelle, joka joutui panikoimaan niiden oston kanssa, kun  minä parhaani mukaan yritin keskittyä töihin (aika huonolla menestyksellä).  Ra-kas-tan The Nationalin uusinta High Violet -levyä ja etenkin biisiä "Sorrow", jonka video on tuossa alla. Oli pakko vielä sisällyttää postaukseen myös kyseisen levyn avausraidan "Terrible Loven" video, koska siinä on aivan hullun hauskoja kohtia! Arvaatte varmaan, mikä levy soi tänään koko loppuillan taukoamatta.





P.S. Vaikka keikkatoiveeseeni jo vastattiin, voin kai silti vielä toivoa, että nyt syksyllä
        The Nationalin mukana kiertävä Owen Pallett saapuisi myös Suomen keikkalle..

Mainio Maanantai

Otsikkoon viitaten: kerrankin! Maanantait ovat aina olleet (sunnuntaiangstin ohella) maailman tympiinnyttävimpiä päiviä kaikessa harmaudessaan ja väsyneessä ärtyneisyydessään. Tämä päivä on kuitenkin poikkeuksellinen, sillä The National -liput lämmittävät virtuaalisessa taskussa. Oi onnea!!

Kaksikymmentä minuuttia ennen lippujen myynnin aloitusta kannattaa alkaa panikoida ja hakata näppiksestä äf-vitosta. Minuuttia yli yhdeksän ei kannata huomata, että Tiketti on tapojensa mukaisesti täysin juntturassa eikä anna tehdä yhtikäs mitään. Onnekseni olin hätävarjelun liioittelemiseksi loggautunut myös Lippupalveluun, jossa ruuhka oli minimaalinen - kenties siksi, että varaamisen sijasta liput piti ostaa samantien ja lähetystapanakin oli ainoastaan liian monta euroa maksava postitus. Mutta kun tilaa useamman lippusen samalla, eivät ylimääräiset kulut ole niin kirpaisevat.

Nyt pitäisi vielä jaksaa odottaa maaliskuuhun - bändin kaksi kertaa livenä nähneenä voin sanoa, että täydellisyyttä hipovaa meininkiä on luvassa. Eikä keikkapaikkana oleva Kulttuuritalo voi ainakaan pahentaa kokemusta.





* Terrible Love on aiemmin tänä vuonna ilmestyneen High Violet -albumin avausraita ja yksi lätyn parhaimmistosta.

22 Oct 2010

Antony and the Johnsons - Thank You For Your Love

Kuten jo aiemmin tällä viikolla mainitsin, Antony and the Johnsonsin tuore Swanlights-platta on ehtinyt muutamassa päivässä viedä sydämestäni suuren palan. Mitään niin kaunista en ole kuullut hetkeen. Levy on varsin melodinen ja mielestäni ehkä helpoiten lähestyttävä poppoon koko tuotannosta. Syksyiseen fiilikseen ei kovin monen vokalistin ääni sovi yhtä hyvin kuin Antony Hegartyn, siispä sytytä kynttilä, sulje silmäsi ja anna Thank You For Your Loven viedä.





p.s. Myös Kings of Leonin uusi lätty on nähnyt päivänvalon!

17 Oct 2010

Owl City - Fireflies

Kiitos ystävät (ni vet vem ni är), kiva viikonloppu takana! Kuvatuksia luvassa myöhemmin, tällä hetkellä agendassa eteen kiilaavat kalakeiton teko ja treenit, joissa ajattelin ensimmäistä kertaa kuukauteen jopa tehdä jotain. Uskomaton flunssa. Edelleen tauti vähäsen jyllää, tai ainakin saa olon äärimmäisen väsyneeksi, eikä se auta yhtään sunnuntaiangstin muutenkin hiipiessä jonnekin sisuksiin. Yltiöpirteää musaakkia siis kehiin.

Ja koska en saa tällä hetkellä pöllöistä tarpeekseni (Owls of Ga'Hoole, aww ♥), jatketaan samalla isosilmäisten yöeläjien linjalla. Mainitussa elokuvassakin kuultiin tätä Adam Youngin elektronisen musiikin projektia, biisinä soundtrackilla on To The Sky. Videoksi päätin kuitenkin ottaa tähän ensimmäiseltä laajasti julkaistulta levyltä lohkaistun, suurta suosiota saavuttaneen singlen Fireflies. Ainakin Postal Servicen ystäville pitäisi olla joko tuttu juttu tai viimeistään nyt kolahtavaa!





Ministry of Magicissa ja ALL CAPSissa vaikuttava Luke Conard on toki tehnyt Firefliesista oman Hartsa-versionsa nimellä Lumos Flies. Check it here!


15 Oct 2010

Joy Division - Atmosphere

Jotenkin viime aikoihin on kuulunut vahvasti vain pari levyä julkaissut kulttibändi Joy Division. En osaa selittää sen kummemmin bändin viehätystä tai sen ajankohtaisuuttakaan, mutta Anton Corbijnin loistavaan biisiin tehtailemaa videota on toki aina ilo katsella.





Parempi embedding disabled -versio nähtävissä täällä.

Viikonloppu sujuu pohojammaalla erinäisten kivojen tyttösten kanssa. Huomiseksi kuitenkin ajastin jutun sydämeni vieneestä pöllöelokuvasta, ja sunnuntaina olen takaisin huudeilla. Mukavaa viikonloppua!

12 Oct 2010

Only Sorry How Time Flies

(kuva inspiraatiokansiosta, alkuperä unknown) 

Inspiraatio vähän kaiken suhteen tuntuu olevan hukassa. Olen jotenkin jumissa ja aika vain kuluu. Olen jo pidemmän aikaa ajatellut tehdä blogiin jotain pieniä muutoksia, tai lähinnä lisäyksiä, mutta en vain saa aikaiseksi. Musiikin saralla minulta on mennyt paljon ohi, enkä ole ehtinyt tai jaksanut perehtyä useiden lempibändien uusiin levyihin. Nyt musiikki alkaa kuitenkin vallata illoista taas aikaa kynttilöiden valossa. Miksi musiikki kuulostaa jotenkin paremmalta aina syksyisin? Varautukaa siihen, että erilaisia soittolistoja on luvassa lähitulevaisuudessa. Aloitetaan ihanilla miespuolisilla singer-songwritereilla. 

Beck - Paper Tiger
Patrick Wolf - Augustine
Richard Ashcroft - Why Do Lovers?
Nick Drake - Place To Be
José González - Broken Arrows
Bernard Fanning - Watch Over Me
Bon Iver (Justin Vernon) - Re-Stacks
Joseph Arthur - Echo Park
Damien Rice - Amie
Glen Hansard - All The Way Down
Ray LaMontagne - All The Wild Horses
Jeff Buckley - Hallelujah
Andrew Bird - Don't Be Scared
Patrick Watson - The Great Escape  
 Sufjan Stevens - Concerning The UFO sighting near Highland, Illinois
Teitur - You Get Me
Ed Harcourt - Rain On The Pretty Ones
Bright Eyes (Conor Oberst) - No One Would Riot For Less


Soittolistaan pääsee klikkaamalla tästä. Soittolistalta muuten puuttuu vaikka kuinka monta hyvää singer-songwriteria kuten Yoav, Alexi Murdoch, Elliot Smith, Rufus Wainwright, Scott Matthews ja Nick Cave. Bon Iver ja Bright Eyes eivät lukeudu singer-songwritereihin sanan aivan tarkassa merkityksessä,  koska ne yleensä mielletään bändeiksi. Kyseisten bändien takana on kuitenkin lähes täysin singer-songwriterit (nimet suluissa ylläolevassa listassa). Kyseiset biisit oli aivan pakko sisällyttää tähän listaan.

Tom Felton and the English language

Tiistaiaamun ratoksi vähän musiikkia kehiin! Harry Potter -elokuvien Draco Malfoyna tunnetuksi tullut Tom Felton hallitsee myös musisoinnin. Jo jonkin aikaa Feltbeats-nimen alla biisejä tehneen miehen (apua, pitääkö tästä pojasta oikeasti jo käyttää termiä mies?!) tuotantoa on ollut mahdollisuus kuunnella pääasiassa YouTuben kautta tai ostaa iTunesista. If You Could Be Anywhere -tsipale on aika perusiloista akustista meininkiä, mutta itseäni viehättää tuo puhetapa. Etelä-Englannin murre puskee läpi ja puheessa sanojen suoltamisen nopeus vetää vertoja Matthew Bellamylle. Laulaessa sentäs musiikin rytmi määrittää myös lyriikkojen tahdin, onneksi.






Ja kun nyt aiheeseen päästiin, suosittelen tsekkaamaan hauskan videon brittipojasta, joka käy läpi 24 erilaista englannin kielen aksenttia/murretta melkoisen vakuuttavasti. Hilarious!



10 Oct 2010

Hey Kid, I've Got A Ride For You


Perjantaina Tori Amos esiintyi ensimmäistä kertaa elämässään yhdessä orkesterin kanssa. Kyseessä oli The Metropole Orchestra (joka uhataan lopettaa!), kapellimestarina Jules Buckley ja konserttipaikkana Amsterdamin Heineken Music Hall. Konsertti nauhoitettiin ainakin radiota varten, ja toivottavasti se päätyy myös levymuotoon asti. Kuvattujen videoidenkin muodossa lopputulos on jotain uskomattoman kaunista. Kylmät väreet kulkivat koko vartalon läpi. En pysty edes kuvittelemaan, kuinka upealta se on  kuulostanut ja tuntunut paikalla olleista. Oh god how I wish I could've been there! 

 


Olisin voinut linkittää tähän vielä vaikka kuinka monta videota..Konsertin settilistan ja useita youtubesta linkitettyjä videoita näkee esimerkiksi Undentedista.

8 Oct 2010

Melissa Auf der Maur - Meet Me on the Dark Side

Viikonlopun kunniaksi ihanaa kanadalaisneitokaista, jonka uusi video Meet Me on the Dark Side sai ensi-iltansa tällä viikolla. Onpa Melissa tulossa jälleen Suomeenkin marraskuussa, tarkemmin sanottuna Nosturiin 24.11. Vielä en tiedä menenkö paikalle, kun MAdM tuli vasta keväällä tsekattua (toistamiseen, ensimmäinen kerta Ilosaarirockissa vuonna nakki). Hmm.

Sen sijaan tiedän yhden keikan, jota en tasan varmasti jätä väliin. Ruotsalaisihme Moto Boy tulee pienellä Suomen-kiertueellaan Helsingin musiikkiklubi Le Bonkiin 4.12. Keikkoja on siis muuallakin Suomessa, joten jos on mitään mahdollisuutta päästä jonnekin päin paikan päälle, suosittelen!!



3 Oct 2010

Sunday times

Sunnuntain kunniaksi muutama musiikkivideoksi kutsuttu pätkä. Keskitytään nimenomaan niihin videoihin, ei itse biiseihin, koska ne eivät ainakaan minulla kolahda kalloon.

Eminem & Rihanna - Love The Way You Lie



Valkoihoisten räppäreiden kuningas Eminem on kieltämättä taitava riimittelijä (myönnän tykänneeni aikoinani paljon esim. The Marshall Mathers LP'stä), ja Rihannan omintakeinen, artikuloimaton tyyli laulaa on helposti tunnistettavissa. Molemmilta löytyy kohtalaisen tarttuvia kappaleita lähivuosilta, mutta kumpikaan ei kuulu suosikkimusiikkini piiriin. Tämä yhteiskarkelointi nyt on melkoista huttua, mutta videossa on kuitenkin jotain positiivista - kauniin sävyinen viljapelto ja suosikkihobittini Meriadoc ;)


Laura Närhi - Tämä On Totta



Jossain tv-mainoksessakin pyörivä biisi on aika peruskauraa suomenkielisen popin laarissa. Laura tunnetaan edesmenneestä Kemopetrol-kasaumasta, josta pidin paljon vuosituhannen vaihteen aikoihin. Child Is My Namen tasolle tämä ei yllä, mutta jälleen kerran videolta löytyy silmää miellyttäviä elementtejä: tummia, murrettuja sävyjä, sumua ja särinää.
Phoenix Effect - Broken Promises



En kuolemaksenikaan muista olenko tämän jo kerran aiemminkin blogiin linkittänyt, ja Samuliakin oikeastaan tuli jo yksi annos tälle viikolle, mutta ne eivät kelpaa syyksi etteikö Broken Promises pääsisi tämänpäiväiseen postaukseen silti ;) Kotimainen, Poets of the Fallin jalanjäljissä kulkeva poppoo soittaa mukavasti tummanpuhuvaa musiikkia, mutta se on hivenen liian suoraviivaista makuuni. Iso peukku kuitenkin videolle.


Näistä pienistä harha-askelista huolimatta kuluneella viikolla ovat tosiasiassa luvattoman paljon soineet mm. Anathema, The Cure sekä Joy Division. Ensimmäisestä syytän keikkaa, viimeisestä Deborah Curtisin kirjaa, keskimmäinen sopii joukkoon muuten vaan.

1 Oct 2010

I Send This Noise

                                           
                                            THE DEER TRACKS                                             MÚM
                                              "Christmas Fire"               vs.         "Green Grass Of Tunnel"

Täällä ei olekaan taisteltu musiikillisesti hetkeen. Ruotsalainen The Deer Tracks on kohdallani melko tuore löytö, joka muistutti minua heti muutamasta muusta bändistä. Yksi niistä oli islantilainen Múm. Molemmat ihastuttavat haurailla, taianomaisilla henkäyksillään, joten nyt saavat valikoidut biisit ottaa mittaa toisistaan. Biisit sopivat parhaiten juuri syksyiseen sumuun, vihreisiin metsiin ja sateeseen.

Kumpi ihastuttaa enemmän?

(kuvat: last fm)

Petter Carlsen - Pull the Breaks

Maanantaisen Anatheman keikan toisena lämppärinä Anneken lisäksi oli norjalainen Petter Carlsen, joka mainitsee yhdeksi esikuvistaan nimenomaan Anatheman. Vain pari viimeistä biisiä livenä kuulleena olin melkoisen vakuuttunut. Akustisena toimii hivenen paremmin kuin levyllä (etenkin, kun komppaamassa ovat Anneke van Giersbergen sekä Danny Cavanagh, ah), mutta tässä kuitenkin platan kaunein biisi.