Jatketaan tänään sivuten eilistä aihetta. Yli kaksi viikkoa on kulunut Polly Jeanin hienosta setistä, joka osui kiertueella Tukholmaan kaksi kertaa, mutta Helsinkiin sen paremmin kuin muuallekaan Suomeen ei kertaakaan. Filadelfiakyrkanissa kuullusta konsertista on ollut todella vaikea kirjoittaa, sillä vaikka tunnelma ei ollut ihan niin katossa kuin muutamalla muulla tämän vuoden parhaimmalla keikalla, se oli täysin omanlaisensa. Ja jälleen kerran fiilis on muuttunut todella henkilökohtaiseksi, sellaiseksi, jota ei pysty pukemaan sanoiksi.
Photo: Mikael Sandström
Pienikokoinen PJ oli pukeutunut mustaan, pitkään, nahkasomisteiseen mekkoon ja mustaan sulkapäähineeseen. Yhdessä tumman musiikin ja pimeän salin kanssa ilmapiiri oli odottava ja herkkä, eikä ruotsalaiskansan keikkakäyttäytymisessä ollut valittamista - vaikka iPuhelimet salamavaloineen olisi tietysti voinut karsia pois, kun kuvauskin kerta oli kielletty. Itsellänikään ei siis ole kuvia, sillä vaikka paikkani oli varsin mainio, en halunnut pilata tunnelmaa alkamalla leikkiä kameran kanssa. Ja pahimmassa tapauksessahan olisin hankkinut itselleni pikareitin ulos niskaotteella. Puhelimen kanssa uskalsin koettaa onneani sentäs (lopputulos tietenkin on mitä on).
PJ lauloi vuoroin kera kanteleen, akustisen tai sähköisen kitaran, vuoroin ilman soitinta, bändin säestäessä vähän sivummalla. Välispiikkejä ei kuultu, mutta varsinaisen setin sekä encoren lopuksi toki vuolaat kiitokset. Sinänsä harmonista tunnelmaa varjosti siis pieni tekemisen meiningin puute - keikka oli selvästi enemmän rutiininomainen kuin erityisen uniikki. Silti se onnistui salpaamaan hengen ja jättämään painavan jälkensä. Paikkana Filadelfiakyrkan oli Helsingin kulttuuritalon kaltainen permanto- ja parvipaikkoineen, ja sopi illan venueksi hyvin.
Settilistasta minulla ei ole tarkkaa tietoa, mutta alla biisit edeltävältä illalta. Joitain muutoksia varmasti on, esimerkiksi en muista, että The Pianoa olisi kuultu lauantaina (tosin muistini ei aina ole kovin luotettava, että sikäli).
Let England Shake
The Words That Maketh Murder
All & Everyone
The Big Guns Called Me Back Again
Written On The Forehead
In The Dark Places
The Devil
Dear Darkness
The Glorious Land
The Last Living Rose
England
The Pocket Knife
Bitter Branches
On Battleship Hill
Down By The Water
C'mon Billy
Hanging On The Wire
The Colour Of The Earth
The Words That Maketh Murder
All & Everyone
The Big Guns Called Me Back Again
Written On The Forehead
In The Dark Places
The Devil
Dear Darkness
The Glorious Land
The Last Living Rose
England
The Pocket Knife
Bitter Branches
On Battleship Hill
Down By The Water
C'mon Billy
Hanging On The Wire
The Colour Of The Earth
----
Band Presentation
The Piano
Angelene
Silence
Band Presentation
The Piano
Angelene
Silence
Parhaita hetkiä olivat ehdottomasti Dear Darkness, Bitter Branches, Angelene sekä The Pocket Knife, jonka aikana Polly intoutui hieman tanssahtelemaankin ympäri lavaa. Vaikka keikka ei kokonaisuudessaan ihan täyteen kymppiin nousekaan, oli se jotain ainutlaatuista ja olen todella onnellinen, että erinäisten vastoinkäymisten jälkeen pääsin tämän upean naisen livenä näkemään!
Alla olevista videoista ensimmäinen lauantailta 22.10., jolloin itse olin paikalla, kaksi seuraavaa perjantai-illalta. Hienoja kuvia nähtävissä esimerkiksi täällä ja täällä.
Alla olevista videoista ensimmäinen lauantailta 22.10., jolloin itse olin paikalla, kaksi seuraavaa perjantai-illalta. Hienoja kuvia nähtävissä esimerkiksi täällä ja täällä.
It's been awhile since PJ Harvey filled Stockholm's Filadelfiakyrkan with her amazing voice, but it's been really hard to write about the evening. Even though the concert can't make it to the top 3 gigs of 2011, it left a permanent stamp on my heart and felt like a very personal experience.
The venue itself was well appropriate for the evening - a black hall with a tiny woman on stage, dressed equally in black. PJ sang with and without several instruments whilst the rest of the band kept mostly to themselves. Everyone seemed to have a wonderful time, though. The only thing that makes the evening stay on a bit lower lever than a full ten is that it didn't feel extremely unique, but a routine gig. Of course it was already the second night in Stockholm and Scandinavia probably isn't highest in the ranking of countries on tour anyway. Also, excluding thank yous at the end of the actual set and encore, PJ didn't speak anything between the songs.
The setlist and the latter two videos are from Friday (Oct 21st), but there aren't many available from Saturday when I was there. So the set might be slightly different (for ex. I don't remember The Piano being played, but then again, my memory isn't always so reliable). Best bits were, amongst others, Dear Darkness and The Pocket Knife, during which Polly danced on stage. The concert was beautiful and definitely something worth experiencing.
I didn't dare to interrupt the atmosphere and dig up my camera even though I was seated in a relatively good place, but some pics from the evening can be seen here and here.
