Ruisrock 2/2

Sunnuntaiaamuna otimme aurinkoa majapaikkamme takapihalla. Kun bubble vielä grillasi itseään paahtavan kuumassa aurinkossa, keräsin minä kukkia ja vein ne sisälle serkun osaaviin käsiin. Tuloksena syntyi kaunis kukkaseppele, joka ei kuitenkaan pysynyt kauniina kovin kauaa. Se nuupahti alta aikayksikön, mutta pidin sitä silti päässäni koko päivän! Istuimme myös parvekkeella nauttimassa kylmiä virvokkeita :D Majapaikan perheen koiraherrakin olisi halunnut.

Kävelyreitin varrella Ruissalossa oli mielettömän hienoja puihin kiinnitettyjä vaatettuja torsoja. Saavuimme alueelle Chisun keikan aikana. Anniskelualueen sisällä sijaitseva Converse-lava oli ääriään myöten täynnä, joten aitojen sisäpuolelle ei ollut mitään asiaa. Kuunneltiin hiekalla tanssien pari biisiä, jotka sattuivat sopivasti olemaan juuri ne joista pidän: "Sama Nainen" ja "Mun Koti Ei Oo Täällä".

Täytyihän sitten ruokaakin saada. Festariruoka ei näytä kovin houkuttelevalta, mutta nam nam se on hyvää!

Ihmeiden aika ei myöskään ollut ohi: Lauri Tähkä kuulostii hyvältä kesäisessä Ruissalossa! Kyllä se festareilla vaan toimii niinkin paljon, että tanssii ja laulaa mukana, vaikka ei edes tykkää koko bändistä. Syytän auringonpistosta :D

Belle & Sebastianin keikka teltassa oli varsin ihana. Soittivat lähes kaikki biisit, jotka olin toivonut kuulevani. Etenkin "The Boy With The Arab Strap" sai aikaan spontaanin hillittömän ilonkiljahduksen. Ainut asia, mikä jäi harmittamaan oli se, että Flogging Molly soitti rantalavalla samaan aikaan. Missasin sen nyt jo toistamiseen. Ensi vuonna parasta olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan..

 Sitten päälavan otti haltuunsa ruotsalainen The Ark. Laulaminen ja tanssiminen oli tällä keikalla taattua.
 

Ola Salo ihastutti ja nauratti jälleen kerran loistavilla asuillaan, ilmeillään ja välispiikeillään. Donkkareiden Kalle Ahola muuten miellytti silmää edellisenä iltana, ja saman teki sunnuntaina Ola Salo ilman paitaa.

 Uuden levyn ehdottomasti paras biisi "Stay With Me" kuultiin bubblen ja minun suureksi riemuksi:

 

Regina Spektorin keikka oli omistettu bändin yllättäen menehtyneelle sellistille Dan Cholle. Chon kuolema oli tapahtunut vain päiviä ennen Ruisrockin keikkaa. Ymmärrettävistä syistä keikka oli melko vaisu ja lyhyt. Aivan ihana se oli silti ja sai pari kertaa kyyneliin. Ihailtavaa, että Regina bändeineen silti jaksaa jatkaa kiertuettaan tällaisissa olosuhteissa. Suuri hatunnosto ja kiitos ikimuistoisesta, joskin surullisesta keikasta. Regina soitti suurimmaksi osaksi viimeisimmän levynsä biisejä ja olin onnellinen kuullessani suosikkini siltä:

Varsin surullisista tunnelmista jatkettiin suoraan iloisempiin, sillä juoksimme toiselle puolelle festarialuetta, jotta emme missaisi seuraavan keikan alkua. Koko festareiden ehdottomasti parhaan keikan tarjosikin Florence + The Machine! Ei varmaan tarvitse enää mainita, että ra-kas-tan. Florence on livenä jotain aivan uskomatonta. Jumalainen nainen, sanat eivät riitä. You have to be there.

 

Keikalla kuultiin myös yksi uusi, aivan mieletön biisi "Heavy In Your Arms":

 

 Keikan loppupuolella tullut "Kiss With A Fist" rokkaavalla introlla sai allekirjoittaneen täysin sekaisin..

(kuvat 2-4, 6-15: bubble)

Florencen keikan jälkeen olinkin melko kuollut tauottomasta tanssimisesta, hyppimisestä, riehumisesta, laulamisesta ja huutamisesta. Myös kukkaseppeleeni koki kuoleman. Kuvassa myös kohta kymmenen vuotta hyvin palvellut festarilaukku.

Slashia katsottiin vika biisi, joka sattui olemaan Gunnareiden "Paradise City". Vaikka en Slashista saati Gunnareista pidä, intouduin silti laulamaan ja hyppimään. Keikan jälkeen törmäsin sattumalta ihanaiseen Riinaan, mutta meidän yhteiskuvasta tuli semmoinen, että sitä ei kyllä julkisesti näytetä :D  Riina näytti kauniilta kuten aina, mutta eräs toinen muistutti lähinnä ojasta revittyä mönkiäistä. Suunnitelmissa oli tavata myös Hepa-Neiti, mutta olimme aina eri paikoissa. Ensi kerralla sitten! Nooran juttusilla käytiin päivällä :)

 
Se tuskaisen pitkä kävely pois alueelta taittui jännittävässä maastossa, nimittäin pyöräilijöiden reitillä. Kiitos vielä kaikille ihanille ystäville ja majapaikan tarjonneille sukulaisille älyttömän kivasta viikonlopusta!

Ruisrock 2010 / 1

Kesäloma ja samalla Ruisrock vuosimallia 2010 starttasi perjantaina 9.7. pienellä junamatkalla kohti Turkua. Ystävien näkeminen illalla oli makoisaa, mutta itse alueelle suuntasimme nokkamme vasta lauantaina. Aivan liian aikaisin mielestäni, mutta minkäs teet, kun aikataulut ovat mitä ovat (eli epäinhimilliset). Vaan mistäpä minä tiedän, vaikka Lapkon pojat olisivat varta vasten pyytäneet aloittaa soittonsa heti puolenpäivän jälkeen. Jääpähän enemmän aikaa omalle rellestämiselle festarikansan joukossa.

Teltassa ei tunnetusti saa kuvia pätkän vertaa, mutta eipä Lapkon veto mitenkään ihmeellinen muutenkaan ollut - perussettiä. Ensimmäistä kertaa livenä näkemäni Manna sen sijaan veti kaikki pisteet kotiin persoonallaan ja energisellä show'llaan. Pienelle artistille Converse-lava oli hyvä paikka, mutta Chisun seuraavan päivän keikan sijoittaminen samalle paikalle ihmetytti. Porukkaa oli pipona niin anniskelualueella kuin sen ulkopuolella, eikä mattimyöhäisillä ollut toivoakaan nähdä mitään. Omituista, luulisi Chisun olevan sen verran iso artisti, että esimerkiksi Paviljonkilava olisi ollut leidille parempi vaihtoehto.

Scandinavian Music Group sopi kuin nyrkki silmään aurinkoiseen Ruissaloon. Kesäiset hitit toimivat, ja mukana oli ihan pakko laulaa, vaikka SMG'tä en kotosalla juuri kuuntelekaan. Artistiuransa suurimman keikkansa vetänyt Prince of Assyria oli kaikessa ujoudessaan äärimmäisen hellyttävä. Esiintyminen oli tunteikasta, biisit yhtä tunteikkaita ja yleisö enimmäkseen keskittynyttä iltapäivän paahteesta huolimatta. Ihana, ihana! Odotusten arvoinen ehdottomasti.

Auringon hätyytellessä taivaanrantaa aloitti Don Huonot settinsä. Teininä missasin kaikki bändin keikat, joten tätä olikin odotettu se lähes 15 vuotta - eikä odottamista tarvinnut katua. Pojat vetivät mielettömän ns. comeback-keikan (tänä kesänä näitä keikkoja on 3 kpl - viimeistä viedään Ankkarockissa, joten sinne kaikki mars!). Vanhoja hittejä kuultiin iso liuta, omina suosikkeinani mainittakoon Pyhimys, Suojelusenkeli ja tietenkin Hyvää Yötä ja Huomenta. Encorena kuultiin Kissaihmiset, jonka aikana PMMP'n Paula tuli vetämään naisvokalistin osuudet. Riehuminen ja äänen menetys olivat taattuja. Ja pakko muuten sanoa, että onhan se Aholan Kalle kaikkien näiden vuosien jälkeenkin ihan piru kuuma. Huh.

Päivä numero uno päättyi kipeisiin jalkoihin, hiekasta ja tomusta mustuneisiin ihmisvartaloihin ja hyvään mieleen. Raporttia toisesta päivästä seuraa...

Lykke Li - Tonight

Minulla on ristiriitainen suhde naislaulajiin. Suorastaan syrjivä. En vain innostu naislaulajista kovin usein, en tiedä onko sillä enemmän tekemistä lauluäänen vai itse musiikin kanssa. Tai ehkä olen vain kateellinen.

Ongelmallisuudesta huolimatta olen viime aikoina innostunut harvinaisen paljon nimenomaan naispuolisista musiikintekijöistä tai -esittäjistä. The xx, Florence + the Machine ja mainittakoon myös Chisu, vaikka lähinnä tykkäilyni on keskittynyt ihanaan Sama Nainen -biisiin (joka jää soimaan päähän päiväkausiksi). Yksi ihana tuttavuus on myös ruotsalainen Lykke Li. Pientä vihreyttä kasvoille nostaa suloisen äänen lisäksi se fakta, että nainen on minua kolme vuotta nuorempi... Krhm. Sitä alkaa kai tulla vanhaksi, kun puolet maailmalla pyörivistä artisteista on itseä nuorempia. Oh well. Lykkeä on kenties moni kuullut New Moonin soundtrackilla, mutta Possibilityn sijasta viikonlopun soundtrackiksi pääsee eräs toinen suloinen kappale.

Ehkä intoni kummallisen kepeään musiikkiin johtuu viimeaikaisesta pimeydestä - kevättä odotetaan kieli pitkällä! Vaikka älkää käsittäkö väärin, rakastan talveakin. Mutta kyllä sitä aurinkoa pikkuhiljaa kaipaisi ;) Valonpilkahdukseksi voi kyllä sanoa tämänpäiväistä Lontoo-iltamaa, kun napaansa saa ahtaa fish'n'chipsejä ja suklaakakkua :P Omnomnom.