It Might Get Loud on Davis Guggenheimin ohjaama dokumentti kolmen miehen rakkaudesta musiikkiin ja erityisesti yhteen soittimeen - kitaraan. Jimmy Page (Led Zeppelin), The Edge (U2) ja Jack White (The White Stripes) kokoontuvat yhteen eräänä tammikuisena päivänä vuonna 2008 jakamaan kokemuksiaan rock 'n rollista ja sähkökitaran löytämisen huumasta. Eikä siihen soittimeen tarttumista keskustelun lomassa voi tietenkään estää.
Dokumenttielokuvan aikana tutustutaan samalla muusikoiden taustoihin, heidän erilaisiin tyyleihinsä tehdä musiikkia sekä rockin eri vaiheisiin näiden kolmen sukupolven aikana. Leffan parasta antia ovat yhteiset jamittelusessiot ja harppaukset menneisyyteen. On äärimmäisen mielenkiintoista kuulla legendojen tai tulevien sellaisten muisteluita ensimmäisestä kohtaamisista rakkautensa kitaran kanssa. Dokkari alkoi ja päättyi hyvin, mutta valitettavasti draaman kaari jäi mielestäni puuttumaan, eikä mielenkiintoni pysynyt koko aikaa sataprosenttisesti yllä. Voi tietenkin johtua ihan vain siitä, että en ole sähkökitaran soittoon - efekteineen tai ilman - perehtynyt. Himoharrastajalle tai Jimmyn, Edgen tai Jackin fanille dokumentti on kyllä ehdoton. Minulle se oli hieno harppaus kulissien taakse, mutta ei mitään sellaista, joka olisi riittänyt katsomisen jälkeiseen hurmioon.
Teknisistä seikoista pakko muuten antaa miinusta äänenkäytöstä - kitarasäröt halkaisivat tärykalvot, mikäli oli laittanut volyymia kovemmalle, jotta kuulisi puhekohtaukset kunnolla. Toki tällainen ääniero on oikeassa elämässä luonnollista, mutta mielestäni eroja olisi voinut vähän tasoittaa leffaa varten. Tai sitten vika oli tv'ssäni, who knows. Ei kuitenkaan tämän seikan takia kannata jättää dokkaria katsomatta :)
