VETO @ Tavastia

Rav kirjoittikin jo VETOn Tavastian ja Lutakon keikoista, mutta tässä vielä muutama kuva ensimmäiseltä! Lisää taas Flickrin puolella.

Ravenwaves already wrote about VETO's gigs in Helsinki and Jyväskylä, but here's a few pictures from the Tavastia gig. Some more at Flickr again.

VETO @ Tavastia & Lutakko

VETO sai viime viikolla Tavastian, tai ainakin minut, täysin sekaisin. Aivan mahtava keikka! Vielä keikan alkupuolella tuntui, että ei tässä nyt päästä lähellekään Provinssirockin 2009 keikan tunnelmaa, mutta voi kuinka väärässä olinkaan. Keikka vain parani ja parani loppua kohden ja erityisesti ensimmäinen encore (Blackout, You Say Yes I Say Yes ja This Is Not) oli niin täydellinen kuin vain voi olla. Settilista hipoi muutenkin täydellisyyttä, etenkin kun toivomani Shake soitettiin! Minä olin yhtä hymyä koko keikan ja niin näytti kyllä olevan bändikin. Saimme jopa toisen encoren. Pakko muuten mainita Troelsin loistavat tanssiliikkeet, ne olivat ihan parhautta! Videoita keikalta ei valitettavasti ole, joten ette pysty niitä näkemään, mutta paikalla olleet kyllä tietävät mistä puhun.

En ottanut keikalle mukaan mitään muuta kuin korvatulpat ja rahaa taskunpohjalle, jotta maksimaalinen riehuminen olisi mahdollista. Olimme eturivissä keskellä, täysin kiinni lavassa, koska aitaa  (en pidä siitä  aidasta ollenkaan) ei onneksi ollut. Ainut huono puoli siinä oli se, että lavalle sai katsoa niskat kenossa, etenkin kun Troels oli aivan parin sentin päässä. En muista milloin viimeksi olen hyppinyt, tanssinut, riehunut, laulanut ja huutanut keikalla niin paljon kuin VETOn Tavastian keikalla. Ja se tuli todellakin tarpeeseen, vaikka keikan jälkeen vaatteet olivat liimautuneet kaikesta hikoilusta kiinni ihoon ja hengityksen tasoittumista sai odottaa melko kauan. Keikan jälkeinen euforia jatkui vielä siihen asti, kun oli aika painaa pää tyynyyn. Seuraavana päivänä olo olikin kuin jyrän alle jääneellä: selkää särki, hartiat olivat täysin jumissa ja äänestäkin jäi ilmeisesti osa Tavastialle. Mutta keikka tiivistettynä:  "I couldn't be more satisfied than I am right now".

(photos 1 & 2 by June, more to come..)

 .. Ja sama meno jatkui kahden päivän päästä Jyväskylän keikalla Lutakossa. Settilista oli sama kuin Tavastiallakin (jos muistini ei Tavastian osalta petä, alla oleva settilista on Jyväskylän keikalta), sisältäen 18 biisiä. Biisien järjestys vain oli osaksi erilainen. En osaa sanoa, kumpi keikoista oli parempi, aika tasoissa mennään. Aivan mahtavia siis molemmat!

I saw VETO last week in Helsinki (Tavastia) and Jyväskylä (Lutakko). The setlist was the same at both gigs (if my memory serves me right, the above photo is from the Jyväskylä gig), some of the songs were just in a different order. Both of the gigs were so awesome (especially the encores)! The very first time I saw VETO was in Provinssirock in 2009 and that gig still remains one of the best festival gigs I have ever seen. So it's very very hard to top that but let's just say that both of the gigs last week came close.

You Could Use The Energy

Eilen Tavastian hurmasi Patrick Wolf, tänään on vuorossa tanskalainen VETO. Olen nähnyt tanskalaiset indie elektrorokkarit yhden ainoan kerran aiemmin, Provinssirockissa vuonna 2009, ja se keikka on ikuisesti tallentunut mieleeni. Se on edelleen yksi parhaista keikoista, joilla olen ikinä ollut, ja se on paljon sanottu se. En usko, että aivan sen fiiliksen tasolle ylletään tänään, mutta varmasti loistavaa meininkiä ja hikeä on luvassa! Illan keikan kunniaksi kaksi videota uusimmalta levyltä Everything is Amplified, joka julkaistiin aiemmin tänä vuonna.

Yesterday Patrick Wolf enchanted Tavastia and tonight is VETOs turn. I've seen the Danish indie electro rockers once before in Provinssirock 2009. That gig is still one of the best I've ever seen, and that's saying a lot. I don't think tonight can beat that but I'm sure it will be excellent! So here's two videos from their latest album "Everything is Amplified", released earlier this year.

Provääns 2009

WARNING! Picture heavy!

HUOM.
Kuvat ovat kaikki itse ottamiani ja siten minun omaisuuttani. Ethän käytä niitä ilman lupaa! Mikäli tarpeesi käyttää jotakin kuvaa jossakin yhteydessä kasvaa liian suureksi, otathan yhteyttä. Maili löytyy sivupalkista. Kiitos!

*

Nyt se on ohi, Provinssirock vuosimallia 2009. VR'n lakon aiheuttaman yöjunamatkailun seurauksena syntynyt kooma ja post gig depression ovat olleet tämän päivän teemoja. Vasta huomenna on paluu töihin, ja onneksi on tiedossa lyhyt viikko, kun juhannus rikkoo kaavaa.

Lähtö oli siis aikaisin perjantaiaamuna. Aikaa oli riittämiin hankkiutua majoitukseen tutulle (minuahan ei leirintäalueelle saa!), laittautua ja hommata itsensä vielä festarialueelle. Vajaata tuntia ennen porttien aukaisua möllötimme ystävän kanssa auringossa. Tässä vaiheessa kurkusta pujahti alas pieni pullonen - normaalisti en harrasta alkoholia festareilla, ja viime viikonloppunakin tämä jäi ainoaksi kerraksi. Haluan nauttia musiikista ja muistaa keikoista jotain jälkeenpäinkin. Lisäksi nestehukka nousee tarpeeksi suureksi ilman sitä edesauttavia aineita.

Koko viikonlopuksi oli luvattu sadetta, mutta onnetar iski, ja saimme niskaamme lähestulkoon vain hellettä. La-su-yönä oli kova ukkonen ja taivaalta satoi ties mitä, mutta autuaana nukuimme tosiaan sisätiloissa. Paitsi että leireily ei ole minua varten, epäilin suuresti vanhan sydämeni kestokykyä muutenkin. Kolme päivää festareilla on melkoinen suoritus... Ja siitä selvittiin :) Bloggareista bongasin ainakin Sarakissan ja Nelliinan, mutta kummankaan kanssa ei tullut vaihdettua yhtäkään sanaa, harmi. (Sarakissa, mikäli luet tätä, taisit huomata minut Rubikin keikan aikana, kun kävelitte pois teltasta? Mulla meni vähän ohi ja tajusin asian vasta jälkikäteen!)

Näillä mentiin. Paras paikka suoraan päälavan keskeltä - kyllä, hieman kauempaa lavasta, mutta a) tästä näki koko show'n, b) sai loistavia kuvia vaikka onkin alle 160cm pitkä, ja c) erinäiset örveltäjät, etenkään Nelliinan mainitsemat alastomat korstot, eivät hyppineet päälle. Paikka todettiin mainioksi jo viime vuonna Foo Fightersia pogotessa. Naama sen sijaan ei ollut ihan mainioimmasta päästä, vaan näytti melkoisen ryytyneeltä. Onneksi arskat pelastaa.

Näin Von Hertzen Brothersit livenä ensimmäistä kertaa. Onneksi soittivat päälavalla, sillä etukäteen harmittelin jo niiden näkemättömyyttä, kun kuitenkin tarkoitus oli odottaa Placeboa koko aika päälavan edessä. Progeen päin taipuva bändi ei pettänyt, joskin toimii mielestäni paremmin kuitenkin levyllä. Johtuen ehkä siitä, etten ole niin intensiivinen fani. Monen tunnin odotus sitten lopulta palkittiin ja ykkösrakkausbändin intro pärähti käyntiin...












Placebo. Tähän ei vaan löydä sanoja. Vaikka keikka oli allekirjoittaneelle kolmas, veti se silti niin täysillä mukana, yhtä lailla kuin ensimmäisellä kerralla Lontoossa 2006. En uskonut koskaan sanovani näin, mutta rumpalin vaihdos on tehnyt hyvää bändille (vaikka onkin ikävä vanhaa Steveä). Energisyys ja into puhkui ulos sellaisella voimalla, että parin vuoden takainen Helsingin jäähallin keikka jäi hyvin kirkkaasti kakkoseksi. Settilista oli festarikeikaksi pitkä, 20 biisiä ja vajaat puolitoista tuntia. Toki kaikkia omia lemppareita ei soitettu, mutta avaus Kitty Litterillä ja päätös Taste in Menillä olivat varsin oivallisia valintoja. AH. Ulkomusiikillisista seikoista - Brianin pulisongit olivat pieni järkytys :D Joskin useammalla ihmisellä ne näyttävät huomattavasti pahemmalta, so no harm done. Pitkät hiukset olisivat mielestäni voineet olla auki, ja... Noh. Toivomuksiahan voisi listata kymmeniä, mutta hyvä näin! En valita ;) Paitsi siitä, ettei minua vieläkään kosittu! xD Voisin kyllä jauhaa tästä loputtomiin ja kehua bändin maasta taivaisiin, mutta luulen että ne, jotka tätä lukevat, ovat jo tässä vaiheessa siirtäneet silmänsä johonkin muualle x)


Keikan jälkeen naamasta paljastuivat todelliset smokey eyet, kun kajalit olivat epäilyttävästi levinneet ympäri ämpäri. Placebo-hupparin alta löytyi valko-musta-kultakimalteisella printillä sonnustettu samaisen bändin kiertuepaita, tottakai. Sointui täydellisesti kultaiseen hamoseen ;) Ystävän naama sensuroitu pyynnöstä (vaikka mielestäni siinä ei ollut mitään vikaa).


Lauantai alkoi turvonneilla jaloilla, jotka Don Johnson Big Bandin avustuksella hieman vetreytyivät. En vaivautunut edes kaivamaan kameraa tälle keikalle, sillä bändi on nähty useaan kertaan, eikä päälava toiminut heille hyvänä kuvauspaikkana. Ei toiminut kyllä oikein muutenkaan, sillä ei ollut parhaimmasta päästä koko keikka, ei ollenkaan. DJBB sopii paremmin pienelle klubille, tai miksei isommallekin lavalle, mutta se vaatisi ihanan helleiltapäivän ja suuren, tanssiin taipuvan yleisön. Nyt kello 14 tuntui olevan monelle ylivoimainen aika saapua alueelle.

Yllä oleva kuva on siis Rubikin keikalta, joka yllätti positiivisesti. Useaan otteeseen minulta ollaan kyselty, enkö tosiaan kuuntele Rubikia, Suomen Radioheadia. Täytyy myöntää etten ole saanut aikaseksi tutustua! Vaan nytpä taidan kiireen vilkkaa hankkia levyt jostain ;) Oli sen verran kivaa kuunneltavaa.



X-stage oli koristeltu näyttävästi! Ja sen sisällä parveili jälleen kerran lokkeja. Raukat, kun eivät löytäneet tietä ulos. Ylex'n radiotoimittaja Ile juonsi tällä lavalla. Siinä on kuuma mies.


Emiliana Torrinin ihana ääni kaikui Ylex'n teltassa lempeänä ja kovin islantilaisena. Paikoitellen jopa liian, kun laulutapa muistutti Björkiä enemmän kuin olisin ehkä kaivannut. Mutta ah, niin kaunista.


Jossain välissä pitää syödäkin! Fish 'n' chipsit menossa, nam. Liekö makunautinnosta johtuva typerä virne naamalla, vai vaan sitä tavallista pälli-ilmeisyyttä, mitä yleensäkin.


Lauantain paras veto oli ...noh, VETO :D Tanskalainen elektrorokkia soittava yhtye tanssitti yleisöä yli tunnin ajan, ja voin sanoa, että jos en olisi ollut ulkoreunalla laukkuvahtina, olisin hikoillut noin kymmenen litraa nestettä ulos. Vahtivuoro siis hieman rajoitti tanssimista. Suosittelen kurkistusta esim. Myspaceen!

Keikan jälkeen kiiruhdin vielä katsomaan lopun Opethista. Se on tosiaan nähty jo pariin otteeseen, joten kovasti en jaksanut tällä kertaa panostaa. Åkerfeldtin stereo hook -käsimerkit ehdin kyllä nähdä, haha. Se mies osaa sitten olla hauska.


Sunnuntai lähti käyntiin punahuulin! Harmi ettei silmistä nyt ole tarjolla järkevää kuvaa, toisaalta luultavimmin parempi niin. Päälle piti riuhtoa uusi Placebo-paita, joka on mieletön rakkaus. Olen nimittäin etsinyt valkoista, hienoa bändipaitaa jo jonkin aikaa. Miksi ne on yleensä aina kaikki mustia? Jalassa oli tummansiniset farkkulegginsit. Tämä on muuten viides Placebo-paitani, ai miten niin tykkään siitä bändistä...


Päivän aloitti yksi lempikotimaisistani, Kaskisista kotoisin oleva metalliyhtye Sara. Keikka oli pieni pettymys setin suhteen - se oli todella lyhyt ja sisälsi vain parin uusimman levyn biisejä. Okei, okei, esiintyminen oli aikataulutettu siis sunnuntaiaamuun kello puoli yhteen. Kuinka moni jaksaa siinä vaiheessa innostua pogoilemaan? Puhumattakaan siitä, että pojat olivat varmaan itsekin jonkinmoisessa krapulassa. Onneksi bändi on nähty jo monta kertaa ja tullaan varmasti näkemään vastaisuudessakin, joten sikäli ei harmita.


Uraansa lopetteleva The Crash veti uskomattoman keikan! Olen pitänyt bändistä jo kauan, mutta mihinkään top kymppiin se ei ole koskaan yltänyt Teemun ihanasta falsetista huolimatta. Pojat osaavat kuitenkin joka ikinen kerta ottaa yleisön haltuun, höpötellä mukavia ja laulattaa ihmisiä, muttei kuitenkaan liikaa. Itkuhan siinä tuli, kun bändi esiteltiin periaatteessa viimeistä kertaa. Ihan vihoviimeinen keikka on Ruisrockissa, mutta sinne tällä neidolla ei ole pääsyä.





Kovasti odotettu, brittiläinen ihanuus nimeltään Editors, oli hienoinen pettymys. Vaikka aloitimme katsomisen kaukaa, siirryimme lopulta eturiviin jossa riehuimme ja hypimme olan takaa, jäi fiilis vähän kylmäksi. Keikkaa voisi verrata viime vuotiseen Interpolin Ruisrockin keikkaan - kontakti yleisöön jäi mitättömäksi. Nytkin Tom Smith (oli kuinka sex on legs ihanan äänensä kanssa tahansa) puhua pukahti jopa muutaman kerran thank you, eikä juuri mitään muuta. Todella harmi. Biiseistä toki silti nautti täysillä!




Sunnuntain esiintyjistä pisimmän korren veti ehdottomasti herrasmies nimeltä Nick Cave, The Bad Seeds -yhtyeensä kanssa. Kierolla huumorilla höystetyt välispiikit lämmittivät varmasti kylmemmänkin katsojan mieltä, mikäli murhaballadit ja rokkailut eivät sitä tehneet. Tästä olisi Editorsinkin pitänyt ottaa mallia!

Toivottavasti teilläkin oli kiva Provinssi! Tai jos ei, niin oletkos kenties joillekin muille festareille suuntaamassa tänä kesänä? :)