Provinssirock 2013

Provinssirock aloitti festarikesän vähän vaisusti. Provinssirockin kävijämäärä oli tänä vuonna reilusti alheisempi kuin aiempina vuosina, ja se todellakin näkyi, erityisesti sunnuntaina. Minusta tuntui lähes koko festareiden ajan, että ei vain lähtenyt kunnolla käyntiin. Syy oli luultavimmin vähäisessä ihmismäärässä, kovin sateisessa säässä ja siinä, että melkein koko ajan oli väsynyt ja nuutunut olo. Vanha ei jaksa enää.

Edetkäämme nyt viikonlopun keikkojen tarkasteluun kronologisessa järjestyksessä. Omalta osaltani festarit aloitti French Films, jonka jälkeen katsottiin ystävän kanssa hetken Von Hertzen Brothersin keikkaa. Sitten oli vuorossa tanskalainen Mew, jota en ole kuunnellut ikuisuuksiin. Keikan alku kovin vaisu, mutta lähti parin biisin jälkeen kunnolla vauhtiin. Huippuhetkiiä olivat tietenkin omat lempparit Apocalypso, Special, Snow Brigade, 156 & ihana ihana Comforting Sounds.

Matti Airaksisen Parasta Ennen -disco jaksoi tanssittaa hetkisen. Muutamia hyviä vanhoja biisejä tuli, mutta oikeasti puuttui ne kaikki parhaat! Wtf Matti?! Ystävän pyynnöstä jäimme tanssimaan pidemmäksi aikaa kuin olin suunnitellut, sillä jaksoimme toivoa, että vielä tulee jotain oikein hyvää. No ei tullut, joten vihdoin Eva & Manu kutsui. Keikka oli yhtä tasaisen hyvä kuin bändin aiemmatkin, joilla olen ollut. Hieman se jäi kesken, sillä siinä vaiheessa kun kuulimme että Blur soitti Girls and Boysia, tuli kiire.

Perjantain lopuksi päälavalle siis kipusi sellainen pieni ja tuntematon bändi kuin Blur. Juoksimme tosiaan täysiä ja ehdimme juuri kuulla noin puolet mahtavasta biisistä nimeltä Girls & Boys. Sitä seurasivat tottakai suosikit Parklife, Beetlebum, Coffee & TV, Out of Time ja viimeisenä soitettu Song 2, joka sai riehaantumaan täysin. Kotiin kävellessä vettä satoi kaatamalla eikä minulla tietenkään ollut minkäänlaista sateensuojaa..

Lauantaina soittanut Antero Lindgren heitti yllättäen viikonlopun kokonaisuudessaan parhaan keikan. Herra hurmasi Rumba-teltan yleisön totaalisesti. Missasin keikan alusta muutaman biisin, mutta ehdin paikalle juuri parahiksi kuulemaan suosikkini Darksiden. Lindgren oli aivan häkeltynyt yleisön vastaanotosta, mikä nosti itselle hymyn huulille. Parasta keikoissa ei ole täydellisesti soittaminen ja laulaminen ja tarkoin harkitut välispiikit vaan häkellyksestä kesken jäävät lauseet, muutama unohdettu biisinsana ja artistin silminnähtävä onnellisuus.

Yksi festariviikonlopun kohokohdista oli täpötäydelle Rumba-teltalle stand-up keikan heittänyt Heli Sutela. Niistä miespuolisista koomikoista emme oikein jaksaneet välittää. Seuraava nähty keikka oli vasta tuntien päästä (vanha kävi välillä kotona hieman nesteyttämässä itseään) Saarilavalla. En ole koskaan mitenkään suuresti tykännyt Disco Ensemblesta, mutta yksi bändin biisi on superrakkaus. Kyseinen biisi on Beacon ja voi sitä riemunkiljahdusta, kun se soitettiin keikalla. Disco Ensemblen keikka jäi itselle illan viimeiseksi.

 

Sunnuntai alkoi Pertti Kurikan Nimipäivillä, jonka jälkeen oli vuorossa päälavalla sateessa soittanut White Lies. Lavan edusta oli hyvin väljä eikä jengi ollut mielestäni kunnolla mukana. Siksi kai en itsekään oikein päässyt fiilikseen. Jos tätä vertaa parin vuoden takaiseen livevetoon Lontoossa, niin.. no niitä ei edes kannata verrata, sen verran eri sfääreistä puhutaan. Solisti jaksoi Seinäjoella silti hymyillä läpi keikan. Muutama uusi biisikin kuultiin ja hyvältähän ne kuulostivat.  

Sunnuntain viimeisimpien joukossa soittanut Glasvegas soitti valitettavan puolityhjälle teltalle. Vaihdoin paikkaa varmaan tsiljoona kertaa keikan aikana, jotta olisin kuullut paremmin. Lempparit Geraldidne, It's My Own Cheating Heart That Makes Me Cry, Daddy's Gone, Go Square Go ja The World is Yours. soitettiin, mutta jäin kovasti kaipaamaan Shine Like Starsia ja uusinta sinkkua I'd Rather Be Dead. Glasvegas on kyllä nähtävä uudestaan, jossain paremmissa puitteissa!

        

Provinssirock started this festival summer for me but it was quite bland. I'm sorry, I'm just too lazy now to translate. Above you can see the bands I saw there.

The National - Demons (+ muuta asiaa)

Kyllä te nyt varmaan jo tiesittekin, että The National julkaisee uuden albuminsa Trouble Will Find Me 20/21. toukokuuta. Tänään julkaistiin sinkkubiisi Demonsin jännä video.

Mutta ei siinä nyt vielä kaikki. Laulaja Matt Berningerin veli Tom Berningerin kiertueella kuvaama dokumentti Mistaken for Strangers esitetään ensimmäisen kerran New Yorkin Tribeca-filmifestivaaleilla muutaman päivän päästä. Paikalle kun ei pääse, täytyy jäädä odottelemaan dokkarin dvd-julkaisua. The National saapuu myöhemmin tänä vuonna myös Suomeen ja vetää keikan Helsingin Jäähallilla 31.10.2013. Liput keikalle tulevat myyntiin tänä perjantaina. Seisomapaikasta saa pulittaa 56 euroa.

All of you probably already know that The National will be releasing their new album "Trouble Will Find Me" on the 20/21th of May. A video for the single "Demons" was just released today.

But that's not all. Singer Matt Berninger's brother Tom Berninger filmed a documentary "Mistaken For Strangers" while on tour with the band and it will be screened at the opening of New York Tribeca Film Festival in a few days. Since I can't be there in the flesh I'll have to wait for the dvd-release. The National will also come to Finland later this year, they'll perform at the Helsinki Ice on 31th of October. Tickets will go on sale this friday.

Foals @ Royal Albert Hall, London (Matinee)

Brittibändi Foals veti 28.4.2013 Royal Albert Hallissa sen tason tajunnanräjäyttävän upean keikan, että mitkään ylistyssanat eivät tee sille tarpeeksi oikeutta. Kyseessä oli saman päivän kahdesta keikasta vielä se aikaisempi matinee keikka. Lämppärinä soitti Efterklang, jonka kuunteluun emme valitettavasti jaksaneet oikein kunnolla paneutua. Hyvältähän bändi kuulosti, mutta ei livenä sykähdyttänyt mitenkään erityisemmin. Meillä oli ystävän kanssa älyttömän halvat hattuhyllyn paikat, joilta piti olla rajoitettu näkymä lavalle. Vielä mitä, lavalle ja permannolla pomppivaan yleisömereen (ja lukuisiin keikan aikana muodostuneisiin pitteihin) näki paikoilta täydellisesti, kunhan vain nousi seisomaan. Ja kuka nyt Foalsin keikalla olisi istunut, en minä ainakaan. Olisivat saaneet köyttää nippusiteillä tuoliin. Suureksi onneksi paikkojemme edessä oli kaide, joten tanssiminen ja riehuminen mahdollistui, vaikka sitä piti jossain määrin rajoittaa kaiteen mataluuden vuoksi. Juuri alapuolella olleet "eturiviläiset" saivat osakseen vanhan ja yrmeän näköisen paikannäyttäjän heristävää sormea tasaisesti koko keikan ajan ja herra kävi myös vähän väliä turvamiesten avulla kieltämässä ihmisiä seisomasta ja hyppimistä. Jälkeenpäin tajusimme, että se johtui luultavimmin siitä, että seisomista ei niillä paikoilla sallittu putoamisuhan vuoksi. Me saimme siis riehua sydämen kyllyydestä, vaikka ihan yhtä lailla sieltä ylempääkin olisi voinut tippua alas. Keikan loppupuolella mitkään kiellot eivät enää tehonneet vaan porukka bailasi käytävällä ja paikannäyttäjä istui lannistuneena rappusilla suklaapatukkaa syöden.

  

Keikkaa edeltävät viikot olin luukuttanut Foalsia oikein urakalla, etenkin uutta albumia Holy Fire, jota ei turhaan ole kehuttu. Keikka sisälsi vain toinen toistaan mahtavampia biisejä, joista itselleni pyhimmän kolminaisuuden muodosti Spanish Sahara (se sai minut totaalisesti kananlihalle), Electric Bloom (voi sitä riemun kiljunnan määrää, kun se kajahti ilmoille) ja Two Steps, Twice.  Täysillä mukana olleen yleisön lisäksi myös bändi teki oman osansa, Yannis jopa hyppäsi yleisöön Providencen aikana. Ennen encorea tulleet Red Socks Pugie - Electric Bloom saivat aikaan sellaisen villiintymisen, että henkeä piti niiden jälkeen haukkoa tovi, vaikka siinä samalla piti taputtaa ja tömistää jalkoja encoren toivossa. Encoressa viimeisenä kajahtanut Two Steps, Twice vei sitten ne viimeisetkin mehut. Olin keikan jälkeen niin totaalisen kuitti, että taisin ihan oikeasti kärsiä pienestä nestehukasta. Tärisin kauttaaltani, kävellessä piti ottaa tukea kaiteesta/seinästä, kasvoja nipisteli, toinen puoli nenästäni puutui muutamaksi minuutiksi, kurkkuun sattui ja se oli yhtä kuiva kuin autiomaa.. Hetken lepääminen rappusilla maaten, runsas litra vettä kitaan ja vähän suklaata, niin johan siitä toipui. Keikka neljään pieneen kirjaimeen tiivistettynä: OMFG! Jää mieleen yhtenä parhaimmista keikoista koskaan.

Setlist:

Prelude

Total Life Forever

Miami

My Number

Bad Habit

Blue Blood

Milk and Black Spiders

Late Night

Providence

Spanish Sahara

Red Socks Pugie

Electric Bloom

--------

Encore:

Moon

Inhaler

Two Steps, Twice

The British band Foals thoroughly rocked at Royal Albert Hall on the 28th of March. The gig was so mind-blowingly awesome that no words can do it justice. And of the two shows on that same day this was the matinee show. Efterklang played as the warm-up act and they sounded quite good. We had really cheap tickets and seats that were supposed to have a restricted view. Actually we saw the stage and the stalls audience (and all the numerous pits forming during the gig) very well when we stood up. And I mean come on, who can sit through a Foals gig!? They would have had to tie me to the chair to make me do that. Luckily we had seats right in front of a railing so we could dance and jump around. We did have to be a little careful because the railing wasn't that high. 

I had been listening to Foals, especially the new album "Holy Fire" a lot in the weeks before the gig. The gig was just one amazing song after another and my personal holy trinity was "Spanish Sahara" (got goose bumps all over me), "Electric Bloom" (oh what a thrill!) and "Two Steps, Twice". The crowd was really awesome and the band did their share too, Yannis even crowdsurfed during "Providence". "Red Socks Pugie" and "Electric Bloom" played consecutively just before the encore was enough to make a girl gasp for breath afterwards even though at the same time having to clap and stomp feet in the hope of an encore. "Two Steps, Twice" as the final song wrung out all of that little amount of energy I still had in me.  I was so exhausted after the gig that I actually really think that I was dehydrated. My mouth was so dry it hurt, I was shaking all over, one side of my nose went totally numb and so on.. Bounced back after I'd drunk loads of water, ate some chocolate and spent a few minutes lying on the stairs. To sum up the entire gig in four little letters: OMFG! It was one the best ever.

BRMC @ O2 Academy Brixton, London

 

BRMC (Black Rebel Motorcycle Club) heitti viime viikon keskiviikkona keikan Lontoon O2 Academy Brixtonissa. Vaikka saavuimme paikalle vasta reilusti ovien avaamisen jälkeen, pääsimme ystävän kanssa silti hyvin lähelle lavaa. Kaksikymmentäviisi biisiä sisällään pitänyt keikka koostui arvatenkin sekoituksesta uusia ja vanhoja biisejä, pääpainon ollessa uusimmalla levyllä. Heti keikan alussa kuultiin suureksi riemukseni yksi ehdottomista BRMC-suosikeistani nimeltä Red Eyes and Tears. Keikan muita henk.koht. kohokohtia olivat Fire Walker, Beat the Devil's Tattoo, What Ever Happened To Rock 'n' Roll, Conscience Killer, Lullaby, Spread Your Love, Lose Yourself ja Robertin yksin akustisesti vetämä Mercy. Juuri ennen encorea soitettu Spread Your Love sai yleisön riehumaan ihan kunnolla ja allekirjoittanut yritti, ja jaksoikin, hyppiä koko biisin ajan ihan pirun korkealle, jotta säilyi hengissä siellä kaksimetristen miesten keskellä. Onneksi tuollaisen urheilusuorituksen jälkeen meno rauhoittui encoressa ja illan viimeisenä kuultu Lose Yourself oli aivan uskomattoman upea veto. Ei siinä voinut muuta kuin huojua transsissa silmät kiinni ja antaa kyynelten valua. Biisi kuulosti livenä vielä paljon paremmalta kuin levyllä, vaikka levyversiokin on ihan mahtava. Tunnelma keikalla oli intiimi ja bändin presenssi lavalla, se karisma oli jotain sanoinkuvaamattoman hienoa. Kaiken kaikkiaan todella hyvä keikka. Omaa kameraa ei keikalla ollut mukana, mutta löysin Youtuben uumenista melko hyvälaatuisen mustavalkoisen videon biisistä Hate the Taste:

Setlist:

Let the Day Begin

Rival

Red Eyes and Tears

Hate the Taste

Whatever Happened to My Rock 'n' Roll

Beat the Devil's Tattoo

Ain't No Easy Way

Berlin

666 Conducer

Love Burns

Returning

Feel It Now

Devil's Waitin'

Mercy

Fire Walker

Teenage Disease

Conscience Killer

Lullaby

Funny Games

In Like the Rose

Six Barrel Shotgun

Spread Your Love

----------

Encore:

Sometimes the Light

Sell It

Lose Yourself

BRMC (Black Rebel Motorcycle Club) played a gig at O2 Academy Brixton in London a little over a week ago on Wednesday. My friend and I arrived at the O2 Academy way after the doors had been opened but still managed to get very close to the stage. The gig consisted of 25 songs, a mixture of old and new, emphasis on the new album called "Specter at the Feast". Very early on one of my absolute BRMC favorites, "Red Eyes and Tears", was played to my utter delight! Other highlights for me personally were "Fire Walker", "Beat the Devil's Tattoo", "What Ever Happened To Rock 'n' Roll", "Conscience Killer", "Lullaby", "Spread Your Love", "Lose Yourself" and "Mercy" that Robert played alone acoustically. During "Spread Your Love" the crowd really went wild and I jumped extra high throughout the whole song in the midst of very tall men. Luckily the encore after that was quite calm. The last song of the gig, "Lose Yourself" was absolutely amazing! It sounded so much better live than on the album, even though the album version already is really great.  I just swayed there in some kind of trance and let the tears come. The presence and charisma of the band and the atmosphere on that gig was something that cannot really be described. All in all it was a really great gig. I didn't have my camera with me but I found this quite good black-and-white video of "Hate the Taste" on youtube so take a look!

Funksons @ Café Mascot

Funksonsin toista levynjulkkarikeikkaa juhlittiin Helsingin Café Mascotissa pari viikkoa sitten. Väsymys vei vähän meikäläisen voimia, eivätkä kuvatkaan onnistuneet yhtään (toisin kuin eräillä). Mutta Photoshop on ystävä, ja jotain sain kuitenkin muistikortiltakin irti!

Mutta joo. Taitaa tällä tytöllä olla uusi kamera handussa (toivottavasti) vielä ennen pääsiäistä.

Some pics from Funksons' second record release gig in Helsinki a couple of weeks ago! I thought I didn't get any decent photos, but luckily Photoshop really is my friend.

Satellite Stories @ Tavastia

Satellite Stories kiersi vähän aikaa sitten Suomea, ja käväisi myös Tavastialla tanssittamassa yleisöä. Naminami! Pohjoisen pojat jaksavat kyllä lämmittää sydäntä kerta toisen jälkeen. Setissä kuultiin kolme uutta biisiäkin, ja nyt bändi keskittyykin tekemään toista pitkäsoittoaan. Can't wait. :)

Lisää kuvia Flickrissä.

Satellite Stories toured Finland a while ago and of course visited Tavastia on their way. Yummy! These northern lads always know how to warm hearts and make feet stomp to the rhythm. Some new tunes were also heard, and now the band's main focus is making a new album. Can't wait! More pics at Flickr.

p.s. People in Europe, the Satellites are touring there later this spring, remember to check them out!