The Sound of Sunday

Sunnuntaisoundeja eli uusia videoita!

Ewertin ja lohhareiden uutuus on suloinen kuin mikä. Biisi itsessään on levyn pirteimpiä eikä ehkä ihan lempparini, mutta toisaalta samanniminen tänä vuonna ilmestynyt albumi on kokonaispakettina silkkaa rakkautta. Kyllä Suomenlahden toisellakin puolen osataan.

Dry The River julkaisee ensi viikolla ensimmäisen EP'nsä, jonka nimibiisiin Weights & Measures on tehty myös visualisoinnit. Vaikka biisi ei ihan yllä No Restin tasolle (joka sattuu olemaan yksi vuoden parhaista biiseistä, imho), on siinä samaa läpikuultavaa eeppisyyttä ja haikeutta. EP on tilauksessa, can't wait!

Timo Maas on jälleen yhdistänyt voimansa Brian Molkon kanssa. Aiemmin mm. upeat Picturesin ja First Dayn tehtaillut kaksikko (tai siis Brii on fiitannut biiseissä, varsinaisesti säveltämiseen herra ei kaiketi ole osallistunut) ei valitettavasti ole päässyt samoihin sfääreihin uutuudella. Biisistä on vaikea löytää melodiaa, synapimputtelu lähinnä rasittaa ja koko hommassa on vaan jotenkin vähän liikaa kaikkea. Klubilla tanssiessahan tämä toki menisi, ja Mr Molkon laulu kuuluu joka tapauksessa lempiääniini maailmassa.

p.s. Sharon Van Etteniltä on odotettavissa toinen kokopitkä albumi ensi vuoden alussa, jee! Julkaisua seuraa myös Yhdysvaltain kiertue, jossa keikkoja vedetään The War On Drugsin, Shearwaterin ja The Nationalin kanssa. Ei sillä, että niille keikoille olisi mitään asiaa, mutta yummy silti.

Sunday sounds to you lovely people!

* Ewert and the Two Dragons have a new video out. The song is not my favourite from the album (named Good Man Down also), but the video is very cute!

* Dry The River is getting ready to release their first EP Weights & Measures. The song and video bearing the same title is no No Rest, but it's equally epic and lovable.
* Timo Maas and Brian Molko have collaborated again. Sadly the new track isn't anything like Pictures or First Day, although I can listen to Mr Molko all day.

Also Sharon Van Etten is releasing her second album early next year, can't wait!

The Stanley Blacks / Dry The River / We Are Trees

Mielenkiintoista musiikkia on ilmiintynyt soittimeen kesän aikana:

Surreysta kotoisin oleva nelikko on jännä. Se ei sinänsä tuo indierockin skeneen mitään uutta, kuulostaen joltain Interpolin ja The Strokesin välimaastossa kitaroitaan suristelevalta poikajoukolta, mutta se onnistuu silti kuulostamaan raikkaalta. Käsitykseni mukaan The Stanley Blacks on julkaissut tähän mennessä pari EP'tä, mutta on vielä levytyssopimusta vailla. Tosin netistä tuntuu löytyvän vähän nihkeästi tietoa aiheesta, joten vannomaan en mene. Levyjä tai ei, ainakin yksinkertaisen toimiva video on Everestiin saatu tehtyä!

Dry The Riveriin tartuin Yann Tiersenin Tavastian keikalla, mutta lisää täytyy saada. Lontoolaismuusikoita on hehkutettu monessa suunnassa, ja se heille täysin suotakoon. Vaikka musiikki onkin kaukana aavemaisesta, silti sana eerie tulee jotenkin mieleen. En ymmärrä miksi, mutta ehkä sillä on jotain tekemistä Peter Liddlen kuulaan lauluäänen kanssa, who knows. Kelpaa kyllä ainakin minun soittimeeni!

Omassa pienessä päässäni samaan kastiin uppoaa vielä We Are Trees, jonka bongasin alunperin Slow Show'sta. James Neen ja Josiah Schlaterin duo iski sen verran kovaa, että pääsi 100-listan kakkosversiollekin. Kaksi EP'tä (Boyfriend & Girlfriend) julkaisseelta kokoonpanolta jään kieli pitkällä odottamaan kokopitkää.

Some cool music I've been listening to this summer!

Yann Tiersen @ Tavastia

Ranskan aarre, mies Amélie Poulainin elämästä kertovan elokuvan musiikin takaa, saapui Helsingin Tavastialle viime maanantaina. Omassa Glasvegas-huumassani en osannut edes odottaa Yann Tierseniä, ja vaikka keikka oli upea, en osaa antaa sille samanlaista painoarvoa kuin mitä se ansaitsisi. Fiilis oli kuitenkin säkenöivä! Settiin kuului niin kaunista tunnelmointia kuin vähän rokimpaakin soitantaa, oikeastaan huomattavasti raskaampaa, jopa progeen vivahtavaa, meininkiä kuin mitä odotin. Toisaalta uusin lätty Dust Lane onkin esitellyt juuri postrockmaisemman Tiersenin bändeineen poikineen. Vaikka olin loppuunmyydyllä klubilla yksin, väsyneenä ja suurimman osan ajasta piilossa kaksimetristen korstojen takana (jälleen), hetkeäkään en herpaantunut livekokemuksen seuraamisesta ja nauttimisesta. Niin hienoa!

Olkoon viikon soundtrackina siis Yann Tiersen ja lähes vartin pituinen livepätkä Tavastialta. Parempilaatuisempiakin videoita Tuubista löytyy, mutta tässä käydään läpi useita eri tunteita ja fiilis välittyy loistavasti.

Lämmittelijän pestiä toimittanut itä-lontoolainen Dry The River vakuutti sekin. Ainuttakaan levyä bändi ei ole vielä julkaissut, mutta huomiota se on saanut sitäkin enemmän, ja keikkaillut nimekkäiden bändien kanssa. Indiefolkin lämminhenkiseen tunnelmaan oli helppo uppoutua, tästä kuulemme toivottavasti vielä lisää!

Last Monday I saw Yann Tiersen live at Tavastia club, Helsinki. The gig was gorgeous! Really a talented guy, he is. The warm-up band Dry The River was also good with their indie folk sound. I recommend both :)