Flowwwww

Blogikaksikko A&J lähtis vähän niinku Flow'hun vähän niinku festaroimaan vähän niinku än yy tee nyt!

Allekirjoittaneella tämä jää kesän ainoaksi festarikokemukseksi, kiitos kaiken muun tielle tulleen elämän ja sen koukeroiden. Levähdystaukoja aion pitää usein, ja käydä tsekkaamassa vain ne pakollisimmat keikat. Mutta nauttia voi silti, ja hihasta saa tulla nykimään. :)

p.s. Ei muisteta jooko sitä, että edellisvuoden Flow-reportaasi on vieläkin tekemättä... Tällä kertaa en aio edes ottaa kameraa mukaan, sillä pokkari sanoi sopimuksensa irti, ja järkkäriä ei ilman akkrea sisälle viedä. Annan siis Alicen hoitaa kamerakuvauksen, mutta raportin kasaamme tuttuun tapaan yhdessä. Ehkä se saadaan edellistä nopeammin eetteristä ulos, kun kuvien läpikäynti ei ole meikäläisen harteilla. ;)

Vauhdikasta viikonloppua!

p.p.s. Tsekkaapa Nuorgamin tärpit, mikäli et tiedä, mitä festareilla kannattaa mennä katsomaan!

Yaaay, these two bloggers are heading to the Suvilahti area and Flow Festival, like, now! This will be my only festival experience this summer thanks to life and its ups and downs that have come in the way. I have to rest a lot and will probably go see only the biggest must-see gigs. But I can enjoy the weekend nevertheless. Hopefully you will too!

p.s. Hopefully no-one remembers that the report from last year's Flow Festival is still not made... Mega-whoops.

Provinssirock 2013

Provinssirock aloitti festarikesän vähän vaisusti. Provinssirockin kävijämäärä oli tänä vuonna reilusti alheisempi kuin aiempina vuosina, ja se todellakin näkyi, erityisesti sunnuntaina. Minusta tuntui lähes koko festareiden ajan, että ei vain lähtenyt kunnolla käyntiin. Syy oli luultavimmin vähäisessä ihmismäärässä, kovin sateisessa säässä ja siinä, että melkein koko ajan oli väsynyt ja nuutunut olo. Vanha ei jaksa enää.

Edetkäämme nyt viikonlopun keikkojen tarkasteluun kronologisessa järjestyksessä. Omalta osaltani festarit aloitti French Films, jonka jälkeen katsottiin ystävän kanssa hetken Von Hertzen Brothersin keikkaa. Sitten oli vuorossa tanskalainen Mew, jota en ole kuunnellut ikuisuuksiin. Keikan alku kovin vaisu, mutta lähti parin biisin jälkeen kunnolla vauhtiin. Huippuhetkiiä olivat tietenkin omat lempparit Apocalypso, Special, Snow Brigade, 156 & ihana ihana Comforting Sounds.

Matti Airaksisen Parasta Ennen -disco jaksoi tanssittaa hetkisen. Muutamia hyviä vanhoja biisejä tuli, mutta oikeasti puuttui ne kaikki parhaat! Wtf Matti?! Ystävän pyynnöstä jäimme tanssimaan pidemmäksi aikaa kuin olin suunnitellut, sillä jaksoimme toivoa, että vielä tulee jotain oikein hyvää. No ei tullut, joten vihdoin Eva & Manu kutsui. Keikka oli yhtä tasaisen hyvä kuin bändin aiemmatkin, joilla olen ollut. Hieman se jäi kesken, sillä siinä vaiheessa kun kuulimme että Blur soitti Girls and Boysia, tuli kiire.

Perjantain lopuksi päälavalle siis kipusi sellainen pieni ja tuntematon bändi kuin Blur. Juoksimme tosiaan täysiä ja ehdimme juuri kuulla noin puolet mahtavasta biisistä nimeltä Girls & Boys. Sitä seurasivat tottakai suosikit Parklife, Beetlebum, Coffee & TV, Out of Time ja viimeisenä soitettu Song 2, joka sai riehaantumaan täysin. Kotiin kävellessä vettä satoi kaatamalla eikä minulla tietenkään ollut minkäänlaista sateensuojaa..

Lauantaina soittanut Antero Lindgren heitti yllättäen viikonlopun kokonaisuudessaan parhaan keikan. Herra hurmasi Rumba-teltan yleisön totaalisesti. Missasin keikan alusta muutaman biisin, mutta ehdin paikalle juuri parahiksi kuulemaan suosikkini Darksiden. Lindgren oli aivan häkeltynyt yleisön vastaanotosta, mikä nosti itselle hymyn huulille. Parasta keikoissa ei ole täydellisesti soittaminen ja laulaminen ja tarkoin harkitut välispiikit vaan häkellyksestä kesken jäävät lauseet, muutama unohdettu biisinsana ja artistin silminnähtävä onnellisuus.

Yksi festariviikonlopun kohokohdista oli täpötäydelle Rumba-teltalle stand-up keikan heittänyt Heli Sutela. Niistä miespuolisista koomikoista emme oikein jaksaneet välittää. Seuraava nähty keikka oli vasta tuntien päästä (vanha kävi välillä kotona hieman nesteyttämässä itseään) Saarilavalla. En ole koskaan mitenkään suuresti tykännyt Disco Ensemblesta, mutta yksi bändin biisi on superrakkaus. Kyseinen biisi on Beacon ja voi sitä riemunkiljahdusta, kun se soitettiin keikalla. Disco Ensemblen keikka jäi itselle illan viimeiseksi.

 

Sunnuntai alkoi Pertti Kurikan Nimipäivillä, jonka jälkeen oli vuorossa päälavalla sateessa soittanut White Lies. Lavan edusta oli hyvin väljä eikä jengi ollut mielestäni kunnolla mukana. Siksi kai en itsekään oikein päässyt fiilikseen. Jos tätä vertaa parin vuoden takaiseen livevetoon Lontoossa, niin.. no niitä ei edes kannata verrata, sen verran eri sfääreistä puhutaan. Solisti jaksoi Seinäjoella silti hymyillä läpi keikan. Muutama uusi biisikin kuultiin ja hyvältähän ne kuulostivat.  

Sunnuntain viimeisimpien joukossa soittanut Glasvegas soitti valitettavan puolityhjälle teltalle. Vaihdoin paikkaa varmaan tsiljoona kertaa keikan aikana, jotta olisin kuullut paremmin. Lempparit Geraldidne, It's My Own Cheating Heart That Makes Me Cry, Daddy's Gone, Go Square Go ja The World is Yours. soitettiin, mutta jäin kovasti kaipaamaan Shine Like Starsia ja uusinta sinkkua I'd Rather Be Dead. Glasvegas on kyllä nähtävä uudestaan, jossain paremmissa puitteissa!

        

Provinssirock started this festival summer for me but it was quite bland. I'm sorry, I'm just too lazy now to translate. Above you can see the bands I saw there.

Anticipating Flow Festival

 (Artwork: Milena Huhta)

Tänä kesänä minua kutsuu vain kahdet festarit, joista Flow Festival vetää pidemmän korren mahtavalla artistikattauksellaan. Jos haluat voittaa kaksi kappaletta kolmen päivän lippua Flow Festivaliin, niin suuntaa ihmeessä tänne! Omasta taskusta tuo kolmen päivän lippu jo löytyy.

Keikkalistallani on huima liuta artisteja, joista jotkut tulevat takuuvarmasti menemään päällekäin enkä muutenkaan voi millään nähdä kaikkia. Aloituskeikan heittävän The Knifen missaaminen toki hieman kirpaisee. Kävin tänään nopeasti läpi kaikki Flow Festivalin esiintyjät, sillä suuri osa festareille kiinnitetyistä esiintyjistä oli minulle melko tuntemattomia. Tykättyjen tuttujen lisäksi sieltä nousi muutama kiinnostava uusi tuttavuus (Antero Lindgren, Chicaloyoh, Circuit Des Yeux, Moderat, Maya Jane Coles, Haim, Jaakko Eino Kalevi, Jacco Gardner, Julia Holter, K-X-P, Orphan Fairytale, Parquet Courts, Solange, The Lieblings, U.S. Girls, Woods).

 (Atrwork: Ikaroz)

Eniten uusista tuttavuuksista kiinnostaa Antero Lindgren, Jacco Gardner, Woods ja Chicaloyoh. Aivan kaikkia ei löydy Spotifysta (ne kaksi ovat kuunneltavissa yllä), mutta kyhäsin kokoon soittolistan niistä jotka sieltä löytyvät:

FLOW 2013 

Minä ja Ville Ahonen - Ennen kuin kuolen / Satellite Stories - Scandinavian Girls / Rubik - Laws of Gravity /  Of Monsters and Men - Mountain Sound / Solange - Losing You / The Lieblings - It's All Gonna Fall / Husky Rescue - Under Friendly Fire / Parquet Courts - Stoned and Starving / Woods - Bend Beyond / Antero Lindgren - Darkside / Jacco Gardner - Puppets Dangling / Junip - So Clear / Sarah Kivi & Non-Orchestra - Eksyin kaupunkiin / Lau Nau - Hämärän hevoset / Aino Venna - Trouble of the World / Beach House -  Myth / My Bloody Valentine - Only Shallow / Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana - Mitä sä pelkäät?/ Haim - Better Off / Bat For Lashes - All Your Gold / Maya Jane Coles - Over / Austra - Lose It / Grimes - Oblivion / Moderat - A New Error / Jaakko Eino Kalevi - Flexible Heart / K-X-P - Staring At The Moon / U.S. Girls - Island Song / Julia Holter - Our Sorrows / Cat Power - Always On My Own / Circuit Des Yeux - Weighed Down / Nick Cave & The Bad Seed - We Real Cool / Godspeed You! Black Emperor - 09-15-00 (cont.)

 

Musiikin lisäksi Flow Festival sisältää  muun muassa taidetta ja designia. Odotan erityisesti 67-vuotiaan Irmela Mensah-Schrammin näkemistä. Eläkepäiviään viettävä Irmela on jo vuosia kuluttanut aikaansa rasististen sekä juutalais- ja homovastaisten julisteiden, tarrojen & graffitien tuhoamiseen. Mahtavaa! Irmela toteuttaa muuten festareilla vihanvastaisen teoksen yhdessä Flow'n festarivieraiden kanssa.

P.S. Huomio! Nick Cave & The Bad Seeds soittaa lauantaina, ei perjaintaina, kuten alunperin kaavailtiin!

I'm only going to two festivals this summer: Provinssirock and Flow Festival. Of those two Flow Festival is definetely the more anticipated one. If you want to win two 3-day-tickets to Flow Festival then click here! I have that ticket already although I'm  abit sad that I can't make it to the opening concert and see The Knife live. My list of gigs I wan't to see is quite overwhelming anyway and I won't be able to see all I'd want to. Today I listened quickly to all of Flow Festival's artists and there are a lot of them. Amongst the known and liked were lots of new interesting ones. I've compiled a Flow 2013 -playlist (click the words) of all the ones I want to see and two songs are embedded from soundcloud above because they couldn't be found on Spotify.

In addition to music there's also for example art & design at the festival. I'm looking forward to seeing the 67-year-old Irmela Mensah-Schramm who in her retirement has been removing flyers, stickers and graffitis that have a racist message or a mesage against Judaism or homosexuality in them. Awesome! Irmela will be doing a piece at the festival with the people attending it. Excited to see what that will be.

P.S. Note that Nick Cave & The Bad Seeds will be playing on Saturday, not Friday as it was originally scheduled!

Viikonlopun odotetuin viisikko

Ei enää viikkoakaan Provinssirockiin! Viime vuonna kyseinen festari jäi väliin, mutta tänä vuonna se kutsuu kaikkina kolmena päivänä. Viikonlopun odotetuin viisikko käy ilmi alla olevista videoista. Ilmatieteen laitos lupaa tällä hetkellä sadetta festareiden ajaksi, mutta se ennustus nyt ehtii muuttua vielä moneen kertaan. Toivotaan että on aurinkoista, ja jos sataa, niin sataa vain kevyesti eikä kaatamalla.

Not even a week anymore and it's Provinssirock! Last year I didn't even go to the festival but this year I'll be going for the whole weekend. Five of the most anticipated (by me) bands are above. Right now the weather forecast says it'll rain next weekend but that forecast can change many times during the next week. Let's hope it'll just be sunny.

Nick Cave, Of Mosters and Men ja The Knife Flow'hun!

Kuten otsikosta jo kävi ilmi, Nick Cave, Of Monsters and Men ja The Knife esiintyvät Flow festivaaleilla tänä kesänä. En malta odottaa!

As the title already told you Nick Cave, Of Monsters and Men and The Knife are performing at Flow Festival this summer. Can't wait!

Aistien juhlaa

Jiihaa, tänään starttaa odotettu, uusi, uljas ja urbaani kaupunkifestari Kuudes Aisti. Minut tosin löytää Sörkan tuotantolaitoskortteleiden imusta vasta sunnuntaina, vaikka kiintoisa tarjonta kattaakin koko viikonlopun. Kenties ensi vuonna sitten. Joka tapauksessa, sunnuntaina omaan settiini tulevat toivottavasti kuulumaan ainakin seuraavat tutut ja ihanat musiikkipläjäykset.

Yippee, today starts the new 'n' shiny, urban festival called Kuudes Aisti (sixth sense). I'll be found from the industrial blocks at Sörnäinen only on Sunday, which is a bit sad, since the whole weekend seems a bit too interesting. Maybe next year then. Anyway, on Sunday my set of mandatory gigs will include for example those familiar yet so lovely bands linked above.

Ruissiin!

Kuten ehkä muutama muukin, nämä tyttöset suuntaavat tänään Turkuun! Ruisrockin kattaus on vuodesta toiseen ollut kohtalaisen kova, eikä 2012 tuo poikkeusta. Usean loistavan seasta illan ja koko viikonlopun odotetuimpiin kuuluu ehdottomasti brittipop-rakkaus PULP, joka toivottavasti saa unohduksiin Explosions In The Skyn valitettavan peruutuksen ja kaatosateen mahdollisuuden. Alice on paikalla perjantain, June kaikki kolme päivää - kenties törmätään Ruissalossa! :)

Like a few others, these girls are heading to Turku today! Ruisrock festival has always given a huge load of great artists and this year isn't any different (although Explosions In The Sky had to cancel, boohoo). One of the most awaited ones is defnitely my biggest britpop love, PULP. Let's hope for an extremely wonderful weekend! :)

French Films, Little Dragon, The Shins & Regina Spektor @ Garden Party

Viime perjantaina suunnistin Garden Partyyn Helsingin Hietaniemeen. Päivän aloitti vielä tuolloin melko vähäiselle yleisölle soittanut French Films. Oma osallistumiseni ensimmäiseen ja myös kaikkiin muihin keikkoihin oli rajoittunutta kamalan flunssan vuoksi. Täysissä ruumiin voimissa olisin saanut keikoista vielä enemmän irti. Flunssasta huolimatta raahauduin todellakin paikalle, ja se kyllä kannatti! French Filmsin hyvän aloituksen jälkeen lavalle nousi ruotsalainen Little Dragon. Oikeastaan ainut kosketukseni tähän jo vuonna 1996 perustettuun bändiin oli heti ihastuttanut biisi Ritual Union, joka onneksi kuultiin myös keikalla. Laulaja Yukimi Naganon meno lavalla oli energistä, nainen liikkui kuin hypnoosissa ja tanssi koko ajan. Pakkohan sitä oli mukana liikkua, joskin jo mainitun flunssan takia maltillisemmin.

Melko totaalisen jäsenmuutoksen läpikäynyt The Shins oli selvästi erittäin odotettu esiintyjä, ja mahtava keikka se olikin! Itse en ole The Shinsia kovin aktiivisesti kuunnellut, mutta innostuin totaalisesti muutamista lemppareistani, kuten The Rifle's Spiral ja Sleeping Lessons. Toki keikka muutenkin vei mukanaan. The Shinsin jälkeen lavalle piti kavuta ranskalainen, näyttelijänä paremmin tunnettu Charlotte Gainsbourg, joka kuitenkin peruutti, koska hänen henkilökohtaiset soittimensa ja backline eivät olleet saapuneet Suomeen. Olin saanut itselleni parissa päivässä aikaan kovat odotukset kun salamarakastuin naisen muutamaan biisiin. Jotain hyvää Gainsbourgin peruuntuneessa keikassa sentään oli, sillä The Shins sai soittaa hieman pidemmän setin, ja täten saimme upean encoren. Toki Gainsbourgin peruutus suoraan sanoen vitutti ja kävimme eräiden bloggareiden kesken tiedon saannin jälkeen kiivasta keskustelua siitä, miksei Suomessa ollut Charlotte bändeineen voinut heittää edes lyhyttä akustista keikkaa?!

Illan päätti Regina Spektor, joka aloitti hieman aikaisemmin Gainsbourgin peruutuksen vuoksi. Olinkin pääasiassa tullut katsomaan tuota hurmaavaa naista, jonka hymy valloittaa kenet tahansa. Keikka oli täysi vastakohta parin vuoden takaiselle, ymmärrettävistä syistä hyvin vaisulle Ruisrockin keikalle. Garden Partyn keikka oli täynnä iloa ja hymyä sekä ajoittain myös kyyneleitä. Aivan mahtavaa! Välispiikkejäkin kuultiin monen monta kertaa. Settilista oli kattava ja pitkä, ja sisälsi monia omia suosikkeja. Se on kirjattu tähän postaukseen omien muistikuvien mukaan, sekalaisessa järjestyksessä. Keikan jälkeen olen kuunnellut uutta levyä aivan eri tavalla, ja esimerkiksi biisi Don't Leave Me (Ne Me Quitte Pas) on nyt valloittanut minut totaalisesti. Myös vuonna 2006 julkaistu Begin To Hope -levy on soinut tiuhaan pitkän tauon jälkeen.

 Ain't No Cover

Small Town Moon

On The Radio

The Calculation

Oh Marcello

Blue Lips 

Folding Chair

How

Eet

All The Rowboats

Dance Anthem Of The 80's

Don't Leave Me (Ne Me Quitte Pas)

Better 

The Party

Ballad Of A Politician

Firewood

Fidelity

Hotel Song

Sailor Song

Us

Samson

Last Friday I went to Garden Party  festival in Hietaniemi, Helsinki. French Films was the first band of the day and they were good but I couldn't physically get everything out of it because I had a terrible flu. So dancing and jumping not to mention any singing and shouting were brought down to a minimum. After French Films it was time for Swedish Little Dragon. Before this gig I had only heard their song "Ritual Union" which I immediately liked. The singer Yukimi Nagano was very energetic, she danced all the time and you kinda had to do that too.

The Shins were a very anticipated band and what a good gig that was! I haven't really listened to The Shins very much in the past but I got totally excited by some of my favorites like "The Rifle's Spiral" and "Sleeping Lessions". After The Shins the next act was supposed to be  Charlotte Gainsbourg  but she cancelled because her personal instruments and backline hadn't arrrived in Finland. I was sooo disappointed because I was really looking forward to seeing her after falling immediately in love with a few of her songs. Well, there was a bright side to this because The Shins got to play a little longer.

The evening drew to a close with Regina Spektor who started a bit earlier because of the Gainsbourg cancellation. I had come mainly to see Regina. She was so lovely, smiling, laughing and speaking a lot. The gig was a total opposite to the understandably bland Ruisrock gig a couple of years back. The Garden Party gig was full of smiles and happiness with a few tears in between. In other words just amazing! The setlist was long and inclusive. It's included in this post from my memory, not in any kind of order.

Bat For Lashes

Tämän vuoden festaritarjonta alkaa näyttää todella hyvältä! June jo hehkutti sitä, että Pulp tulee Ruisrockiin ja minä jatkan sillä, että Bat For Lashes esiintyy Provinssirockissa. Jeee! Matkani käy näillä näkymin kesällä sekä Provinssirockiin (matka taittuu onneksi jalkaisin, kun asuu hyvin lähellä) ja Ruisrockiin perjantaiksi. Flow Festivalin osalta ainut vaihtoehto taitaa olla se, että on paikalla jokaisena päivänä.. Myös Ilosaarirock houkuttaisi, mutta kaikkeen eivät rahat varmaan riitä. Mikseivät kaikki itseä kiinnostavat bändit voisi olla samoilla festareilla?! Kesä, tule jo!

This summer's music festivals in Finland are starting to look really good! June already wrote about Pulp coming to Ruisrock and I'm really excited by the news that Bat For Lashes is coming to Provinssirock! So it seems that I'll be going to Ruisrock and Provinssirock for friday and to Flow Festival for all four days. Oh summer, won't you come already!?

PULP!

Kenen lempibrittipopparit tulevat Ruisrockiin, kenen?!! Tätä toivoin todella, mutten uskaltanut ajatella sen koskaan toteutuvan. En voisi olla enempää* fiiliksissä!!!! ♥

* ...Okei, voisin, jos vaikka se Radiopää saataisiin tähän maahan. Mutta Jarvis Cocker kumppaneineen kelpaa enemmän kuin hyvin.

Pulp is coming to Ruisrock!! I almost didn't even dare to wish this, and now the wish is coming true! :')

A Winged Victory For The Sullen

Tämänvuotinen Flow Festival näyttää aina vain paremmalta, erityisesti sunnuntai, jolloin esiintyy kolme upeaa naista: Feist, Björk, St. Vincent. Tämän lisäksi sunnuntaina esiintyy myös eteeristä ambientia soittava A Winged Victory For The Sullen, mistä olen hyvin innoissani. Toivottavasti pääsen näkemään kaikki neljä, etteivät keikat mene päällekkäin.  

(pictures from here)

A Winged Victory For The Sullen on yhtä kuin säveltäjäherrat Adam Wiltzie ja Dustin O'Halloran. Wiltzie tunnetaan Stars of the Lidin toisena jäsenenä ja O'Halloran puolestaan elokuvasäveltäjänä, joka on tehnyt ääniraidan muun muassa Sofia Coppolan elokuvaan Marie Antoinette. Duon viime vuonna julkaistu debyyttilevy on herkän kaunista, mutta intensiivistä musiikkia, joka vaatii huomiota ja hiljentymistä. Tänä vuonna elokuun toisena sunnuntaina tullaan Suvilahdessa varmasti kokemaan jotain hyvin maagista.

This year's Flow Festival in Helsinki is looking more and more appealing, especially Sunday when three great women take the stage: Björk, Feist and St. Vincent. In addition to that an ethereal ambient duo A Winged Victory For The Sullen will also perform and I'm really excited about that! I hope that I'll get to see all of four, that the performances won't overlap. 

AWVFTS are composers Adam Wiltzie and Dustin O'Halloran. Wiltzie is known for being a member of Stars of the Lid and O'Halloran for doing film scores such as to Sofia Coppola's movie Marie Antoinette. The duo's self titled debut album that was released last year is delicate but intense, beautiful music that demands your attention and silence. This year the second Sunday of August will surely be a magical experience.

Explosions in Turku

Aijai, Ruisrock julkaisi tänään kasan esiintyjiä. Niistä löytyy usea mieltä lämmittävä nimi, mutta tällä hetkellä odotukset yhden suhteen nousevat ylitse muiden. Kuuma kesäilta, pimeä teltta, Explosions in the Sky. ♥

Ruisrock just revealed a bunch of performers today. A few of them make me smile, but at the moment there's one above the others. A hot summer night, a dark tent and Explosions in the Sky. ♥

PJ Harvey & Portishead @ ATP I'll Be Your Mirror, Alexandra Palace, London

Tiedättekö mitä löysin luonnoksista: keskeneräisen postauksen Lontoossa tämän vuoden heinäkuussa järjestetystä I'll Be Your Mirror -festivaalista! Portisheadin kuratoiman kaksipäiväisen festivaalin paikkana toimi upea Alexandra Palace. Olin festivaaleilla ystäväni kanssa lauantaina ja päivän ensimmäinen nähty keikka oli sellisti Helen Money (oikealta nimeltään Allison Chesley). Nainen onnistui yllättämään minut positiivisesti osittain hyvinkin rankoilla sovituksillaan. Helen Moneya voisi kuvailla yhden naisen Apocalypticaksi. Minut yllätti myös tieto siitä, että Helen Moneyn  selloa voi kuulla muun muassa MONOn monilla albumeilla. Kiva uusi tuttavuus oli myös DD/MM/YYYY, joka toimi livenä hyvin. Albumilta se ei kuulosta minusta läheskään yhtä hyvältä, ja olen parin kuuntelukerran jälkeen luovuttanut.

Päivän odotetuin oli tietenkin PJ Harvey, joka kuulosti aivan mahtavalta. Totaalinen yllätys settilistassa oli "Angelene", joka on yksi ehdoton suosikkini PJ Harveylta. Tuntuu, etten osaa kirjoittaa keikasta  oikein mitään, en silloin kun olen luonnoksen aloittanut enkä nytkään. Olin odottanut PJ:n näkemistä livenä jo niin kauan. Keikka, joskin liian lyhyt kun festivaalikeikasta on kyse, täytti kyllä odotukset ja sai janoamaan lisää.  Jotain jäin kuitenkin kaipaamaan. Alla pari livevideota keikalta (eivät minun kuvaamiani, itse olin hieman kauempana eturivissä).

Setlist:

Let England Shake
The Words That Maketh Murder
All And Everyone
C'Mon Billy

The Glorious Land
Written On Our Forehead
The Last Living Rose
Bitter Branches
Angelene
On Battleship Hill

The Devil

The Sky Lit Up

Pocket Knife
In The Dark Places

The Colour Of The Earth

(pictures from here)

Festivaalipäivän päättänyt Portishead oli upea. Keikka oli tunnelmaltaan ja muutenkin jopa parempi kuin PJ Harvey, mikä on minulta paljon sanottu. Olen pitänyt Portisheadista kauan, mutta se ei kuulu ehdottomiin suosikkeihini kuten PJ Harvey. Portisheadin uusinta levyä en ollut vielä tuolloin juurikaan kuunnellut, joten uusimmista biiseistä en saanut kaikkea irti, mutta vanhemmat veivät totaalisesti mukanaan. Portishead tuntui saavan koko yleisön hypnoottiseen tilaan, minut mukaanlukien. Beth Gibbonsin ääni on jotain uskomattoman kuuloista livenä. En ymmärrä miten tuosta kumarassa, hartiat korviin vedettyinä laulavasta naisesta voi lähteä sellainen ääni. Encoren ensimmäisenä soitettu "Roads" on ehdottomasti, ehdottomasti lempikappaleeni yhtyeeltä, ja kruunasi koko upean keikan sekä festivaalipäivän. Portisheadin ja PJ Harveyn takia kannatti todellakin lähteä Lontooseen asti!

Setlist:

Silence

Hunter

Mysterons

The Rip

Sour Times

Magic Doors

Wandering Star

Machine Gun

Nylon Smile
Over

Glory Box 

Chase The Tear

Cowboys

Threads

--------

Roads

We Carry On

P. S. Bat For Lashesin Natasha Khan oli muuten aivan vieressäni osan keikasta.

Do you guys know what I found in drafts that I've written: a post about I'll Be Your Mirror festival that was held in London in July! The two day festival was curated by Portishead and the place of venue was the magnificent Alexandra Palace. I was there with my friend for one day and the first gig we saw was cellist Helen Money who pleasantly surprised me.  DD/MM/YYYY sounded good live but I don't like listening to their records for some reason, they don't sound nearly as good as they did live. so I've sort of given up on them. The most anticipated gig of the day was PJ Harvey and it was amazing. It seems I can't really write anything about the gig, I'd been waiting to see PJ live for so long. Let's just say that it met my expectations and left me wanting more. As festival gig s usually are, this too was way too short. Portishead ended the festival day and what an ending it was!  The atmosphere and the gig was even better than PJ and coming from me that's saying a lot. I've liked Portishead for a long time but it's never been one of my absolute favourites like PJ. There are no words to descripe how incredible Portishead was live, absolutely hypnotizing. Beth Gibbon's voice is amazing. I don't understand how such a voice can come out of a woman who sings so hunched up. It was totally worth it to go all the way to London to see PJ Harvey and Portishead!


P.S. Natasha Khan from Bat For Lashes stood next to me for some time during Portishead's gig.

Flow 2011

Minun Flow-viikonloppuni koostui valitettavasti vain perjantaista, vaikka lauantaina ja sunnuntaina olisi ollut  paljonkin kiinnostavia bändejä. Pidetään juttu lyhyenä ja kuvat sinisävyisen tunnelmallisina. Mukavaa oli, mutta suurta miinusta siitä, että etenkin päälavan bassot olivat niin kovalla, että rytmihäiriö ei ollut kaukana ja puolet musiikista hukkui jytkeen alle. Midlake oli ihana, mutta enemmän olisin nauttinut keikasta, jos olisin kuullut paremmin. Toki paikan päältä ostetut korvatulppani eivät olleet parasta laatua (kuinka yllättävää että unohdin ne varsinaiset kotiin), mutta ei vika vain ja ainoastaan niissä ollut. Söin myös elämäni pahimman burriton, josta puolet meni roskiin, koska en yksinkertaisesti kyennyt syömään sitä loppuun.

 (photos by bubble)

Perjantain odotetuin ja ehdottomasti paras oli neljän naisen muodostama Warpaint. Pimeässä teltassa soittanut bändi sai minut lähes hypnoottiseen olotilaan. Bändi oli upea livenä, melkeinpä parempi kuin levyllä! Ja basisti Jenny aivan ihana. Röyksopp puolestaan petti nekin vähät odotukset, joita minulla oli. Suuresti rakastamani biisi What Else Is There? kuultiin kyllä, mutta järkyttävän huonona versiona. Oikeastaan ainut biisi, josta nautin oli Poor Leno ja pian sen jälkeen keikka olikin jo ohi. Vanha ei enää muuten jaksa, sillä heti tämä jälkeen painuttiin nukkumaan. Tähän loppuun on pakko laittaa uusi virallinen, erittäin hieno video mielestäni Warpaintin parhaimpaan biisiin.

My Flow-festival weekend was sadly very short. I was there only on friday though there were a lot of interesting bands on saturday and sunday as well. Midlake was lovely, but the bass on the main stage was soooo loud that it drowned out a lot of the music. The most anticipated and definetely the best of friday was Warpaint. They got me almost to a hypnotic stage and sounded almost better live than on the record! Röyksopp on the other hand was disappointing. They did play the song I really really love, "What Else Is There?", but as a terrible version. Pretty much the only song I really enjoyed was "Poor Leno" and quite soon after that the gig was over.