Vähän viikonlopun soundtrackia kehiin – turkulaista surinapoppia The New Tigersin muodossa. Keskiviikkona ilmestynyt debyyttilevy kuulostaa juuri niin antoisalta kuin odotinkin, kuin Sonic Youthilta mutta unisemmalta ja makeammalta, päärynälimonadiin upotetulta. Melodisilta raidoilta löytyy tunnelmaa kaikenlaisissa muodoissa, väreissä ja mauissa. Yksi syksyn parhaista yllättäjistä! Tiikereiden lisäksi livenä tänään unelmaista Reginaa levynjulkaisukeikan tiimoilta. Hyvä perjantai univeloista huolimatta. :)
This weekend’s soundtrack. The New Tigers come from Turku, Finland, and with their fuzzy guitars they sound somewhat like Sonic Youth, only sweeter. Their debut album came out this week and dare I say it’s one of the best ones to get released this fall! Besides the Tigers, today’s section of live music also includes the ever-so-lovely Regina. Not a bad Friday, not at all. :)
1990-luku on ollut tällä viikolla vaihteeksi tapetilla. Päässäni on soinut niin Sonic YouthinSugar Kane (hyvä) kuin 4R'n Loving the Alien (ei hyvä), kaksi lukemaani kirjaa liikkuvat edellisellä vuosituhannella ja Laurikin kyselee musa-arvonnassaan lempivuosikymmenen perään. Ja vähän lisää ysäriä voi vielä heittää kehiin.
Kaiken muun musiikin ohella elän kesäisin aina vahvaa britpop-kautta. Kai se sitten on kesäistä musiikkia, who knows. Yleensä suurimman osan soittoajasta saa Pulp, mutta viime aikoina Suede on ollut kovassa nosteessa. Osasyynä tietysti se, että bändin tuotantoa on lisätty Spotifyhin remasteroituna - pääasiassa musiikkia kun tulee nykyisin kuunneltua sitä kautta (laiskaa ja mielikuvituksetonta mutta ah niin helppoa). Animal Nitratea fiilistelin jo aiemmin tällä viikolla, mutta kyllä Stay Together on omassa lokerossaan, onhan se ensimmäinen Suede-biisi jonka koskaan muistan kuulleeni. Muistatteko vielä ne lukuisat hittikokoelmat 1990-luvulta? Sueden bongasin Hits ’94 –nimiseltä C-kasetilta, jossa se nökötti yhdessä Take Thatin, Meat Loafin ja Tori Amosin kanssa. Oh the nostalgy.
Stay Togetheria ei ole julkaistu varsinaisella levyllä, vaan erillisenä singlenä. Sinkulta se löytyy niin radioon editoituna kuin pitkänä (yli 8-minuuttisena) versiona parin b-puolen kera. Vaikka Brett Andersonin mielestä kappale videoineen on Sueden huonoimpia, eikä muukaan bändi tunnu sitä järin suuresti arvostavan (samoihin aikoihin rivit alkoivat hajoilla ja Butler jätti kitaristin pestin), silti se on yksi yhtyeen suosituimmista ralleista. Livenä sitä ei ole paljoa soitettu. Toukokuisella levy levyltä –keikkarupeamalla se kuitenkin kuultiin Dog Man Star –albumille omistettuna iltana (muun muassa Pete kävi tsekkaamassa useammankin illan, vink vink).
Vaikka comebackit ovat aina vähän arveluttavia, saa nostalgikko niistä yleensä irti edes jotain. Toivonkin niitä silti ilmestyvän tulevaisuudessakin vaikkapa juuri yksittäisten keikkojen, ei välttämättä uuden tuotannon muodossa. Niin, että pääsisin vielä joskus näkemään Sueden tai Pulpin, huok. Mutta pitemmittä puheitta siihen videoon, joka on superysäriä, mutta ei anneta sen häiritä – nauttikaa biisistä ja viikonlopusta!
Although I enjoy britpop all year round (besides other sorts of music of course), summer is my ultimate season for upbeat guitars and catchy melodies. Usually I listen to Pulp the most, but recently Suede has been playing a lot at my place – probably because all the albums have been listed into Spotify as re-mastered versions (I’m lazy & listen to Spotify a lot). Stay Together is the first Suede song I’ve ever heard. The band doesn’t really like it but the crowd does, and what’s there not to like? Besides from the a-bit-too-much-90’s-vibes-video I mean ;) Anyway, enjoy the song and have a nice weekend!
