Kent @ Garden Party

Tässäpä muutama roskainen kuvatus Kentin kesäiseltä Garden Party -keikalta Helsingin Hietsussa (uz-pokkari käytössä). Keikka itsessään oli hienosti lavastettu, upeasti valaistu ja koostui pääasiassa uudesta, tanssittavasta materiaalista. Jossa ei siis sinänsä ole mitään vikaa, mutta ainahan vanhoja, kitaravetoisia lemppareita jää kaipaamaan. Osa niistäkin oli sovitettu uuteen uskoon, minkä vuoksi en meinannut edes tunnistaa koko Musik non stopia.

Onnekseni ne tärkeimmät, eli 747 ja Mannen i den vita hatten (16 år senare) soitettiin. Niiden aikana en olisi voinut olla onnellisempi. ♥

Ögon/Klåparen

Ensam lång väg hem

400 slag

Petroleum

Skisser för sommaren

Tänd på

Sjukhus

Jag ser dig

Låt dom komma

Isis & Bast

Kärleken väntar

Ingenting
Musik non stop

747

----

999

Mannen i den vita hatten (16 år senare)

Here's a few crappy photos from Kent's summery gig at Garden Party in Helsinki. The gig looked and sounded as good as always, although the set included mostly new material. Even the oldies were arranged into more dancable versions and I had a hard time recognizing Musik non stop for example. For my pleasure the most important tunes, 747 and Mannen i den vita hatten (16 år senare) were played. During those songs I couldn't have been happier.

Kent - 999

Kent osaa pitää salaisuuden. Edellinen En plats i solen ilmestyi kuin puskista, ja lähes samalla tavalla näyttää käyvän tulevalle Jag är inte rädd för mörkret -albumillekin, jota on valmisteltu kaikessa hiljaisuudessa. Vajaan kuukauden päästä olemme viisaampia sillä saralla, onko bändi jatkanut koneiden siivittämää linjaa vai palannut kitaroiden pariin, mutta ainakin juuri julkaistu 999-maistiainen kuulostaa hivenen utuiselta, kesäiseltä, ihanalta perus-Kentiltä.

Se, miten ja milloin Suomen keikoille saa lippuja, on vielä arvoitus, mutta selviää toivottavasti pian. Sillä tämäkin bändi on parhaimmillaan livenä, ja edellisestä kerrasta on aivan liian pitkä aika!

Kent knows how to keep a secret. Not only did they manage to keep their last album hidden (at least from me) for quite a time, but almost the same is happening with the upcoming Jag är inte rädd för mörkret. It has been finished in silence and will be out in a month. We don't know yet if the band will continue the slightly electropoppish line they've been following for the last couple of records, but at least 999 sounds gooooood.

Monday Melodies

En tule koskaan ymmärtämään, miten maanantait voivatkin olla niin ankean harmaita, every freaking time. Onneksi maailma on pullollaan piristävää soitantaa. Tänään ovat soittimesta kaikuneet niin Atlas Sound, Sigur Rós kuin Kentkin*, sekä muutama uunituore kipale.

Black Twigin debyytti näkee päivänvalon tammikuussa, ja ainakin tänään julkistetun Death Scenen (sekä aiemman Lake Songin) perusteella sitä kannattaa odottaa. Mahdollisuus nähdä bändi myös livenä - muutaman muun kivan ohella - realisoituu tulevana viikonloppuna Soliti-illassa. Yay!

  Black Twig : Death Scene by Soliti

Fotoshop julkaisi niin ikään ensimmäisen omakustannealbuminsa eilen illalla. Lifeformsia voi kuunnella täällä, ja hyvälaatuisen digiversion (tiedostomuodon voi itse valita) saa omaan mp3-soittimeen luukutettavaksi huokeaan hintaan samaisesta paikasta. Tätä korvakarkkia ei voi kuin suositella! Ja niin ikään liveä luvassa perjantaina Kuudennella Linjalla.

  Too Little, Too Late by Fotoshop

James Blaken Curbside on vaatinut pureskelua, olinhan alkujaankin tyypin tuotannolle hitaasti lämpenevää sorttia. Sittemmin Bleikki on kuitenkin asettunut sydämeeni väkevästi. Ehkä niin käy vielä tulevallekin EP'lle, joka saadaan kuultavaksi joulukuussa.

  James Blake - Curbside by The 405  

 

* LP'ssä avasin Ruotsi-teemaviikon Hagnesta Hillillä.

 

I will never understand the fact why Mondays always have to be so horrible. Everytime. Luckily there's loads of lovable tunes to uplift the greyness.

Black Twig has a new song out and judging by the sound of it (and the previously released Lake Song) their debut album, out in January, is surely something to wait for. I'm also seeing them live next Saturday, yay!

Just yesterday evening Fotoshop released its first full-length album, which can be purchased here. This ear candy you really don't wanna miss! And yes, there's also a gig coming up next Friday.

James Blake's newest track Curbside has been a bit difficult to swallow, but chewing gets easier by hitting the repeat button. The whole upcoming EP will probably grow slowly attached to my heart, just as the man's previous work has done.

AKA... What A Life!

En olekaan tainnut blogissa mainita, että yritin tuossa taannoin paikata minun ja Oasiksen rikkoutuneita välejä (suhteemme alkoi vuonna 1996 (What's The Story) Morning Glory?n luoman huuman myötä, mutta muutamaa levyä myöhemmin kasvoimme erillemme). Onnistuinkin siinä ihan kivasti, vaikka projekti jäi hieman kesken ja yhteydenpito laiskistui. Ehkä emme saaneet toisistamme enää mitään irti. En kuitenkaan ole vielä heittänyt hanskoja tiskiin, don't worry.

Välirikon vuoksi olen suhtautunut vähän varauksella Noelin sooloprojektiin (tai Noel Gallagher's High Flying Birdsiin, to be exact), eikä ensimmäinen sinkku oikein säväyttänytkään. Mutta AKA... What A Life! miellyttää harvinaislaatuisen paljon! Peten mielestä se kuulostaa Kentiltä, ja tähän mielipiteeseen on pakko yhtyä. Ehkä se siksi tarttuukin korvaan niin kivasti. Olen hämmentynyt.

I had a break-up with Oasis a few years ago. I fell in love with (What's The Story) Morning Glory? when I was thirteen, but after that our relationship only lasted for an album or two. I've been trying to patch things up, managing pretty good actually. But still I've been a bit reserved about Noel's solo project (Noel Gallagher's High Flying Birds). The newest single from the upcoming album is called AKA... What A Life! and I have to say it sounds good! A bit like Kent, yes, but good. Yikes. I'm kind of confused.

And We're All Parts Of An Alphabet (from H to N)

H   Hjärta (Kent)


Jag skrev mitt namn i vattnet så du vet var jag finns

I  If I Had A Heart (Fever Ray)   

Crushed and filled with all I found underneath and inside Just to come around

J   Judy (The Pipettes) 

All the older girls wished that she was dead

K   Kill, The (30 Seconds To Mars)

I tried to be somebody else but nothing seemed to change

L   Lille (Lisa Hannigan)

Now it's dead and gone and I am free

M   My Moon My Mann (Feist) 

 
It's the dirtiest clean I know

 N  Nuori ja Kaunis (Olavi Uusivirta & Anna Järvinen)  

Paina taas kaasu pohjaan, anna elämän mennä / Huuda sun äänihuulet rikki ja poikki

Tämä oli jatkoa osalle numero yksi.

Den Döda Vinkeln

Ibland får jag en främmande lust att prata eller skiva bara svenska. Jag har inte pratat svenska i många år, även i Stockholm talar jag vanligen engelska därför att min svenska är tyvärr inte så bra (kuten kaikki voivat tästäkin tekstistä todeta). Framför allt det riktigt svensk språket låter ganska roligt. Finlands svenska inte så mycket. Den ensam barriär mellan mig och att man talar svenska är vokabulär. Jag minns ingenting! Just nu avverkar jag ilmainensanakirja.fi så att alla ord här skulle inte se ut som hemsk.

Okej och det här är ganska... hård och tröttande. Så sluger jag för dagen och byter till finska igen :D

*

...Niin ei minulla mitään asiaa ole, teki vain mieleni kirjoittaa ruotsiksi, vaikka menikin vähän miten sattuu :)  Tässä on lievää kiirusta ollut viime aikoina, eikä ihan heti ole helpottamassa, mutta eipä tarvitsekaan. Ruotsin sijasta pitäisi sitäpaitsi kerrata engelskaa, sekin kun tuntuu välillä olevan turhan paljon hukassa. Lukemisessa ja kirjoittamisessa ei ole ongelmaa, mutta miten kummassa sitä alkaa aina änkyttää, kun pitäisi vaikka jollekin turistille neuvoa miten päästä paikasta a paikkaan b?

Ja jottei nyt menisi ihan pelkäksi höpöttämiseksi, isketään tähän vähän ruåttalaista musaakkia joohan.

Pop! goes the culture.

Muutama ilmoitusluontoinen asia, joista mikään ei liity ylläolevaan kuvaan (joka on ffffoundista), vaan enemmänkin alati aaltoilevaan populaarikulttuuriin (johon Darth Vaderkin toki kuuluu, mutta eipäs nyt viilata pilkkua).

♠ Maailman parhaan sairaalasarjan, Teho-osaston, uusinnat alkavat aivan alusta asti ensi maanantaista lähtien. Jippijaijee! Silmät siis ruutua tapittamaan arkipäivisin klo 18! 

♠ Niin että kuka muka väitti, ettei tv'stä tule kesällä mitään? Lekureiden lisäksi luvassa on ainakin The Good Wifea, jonka jokainen jakso tosin on allekirjoittaneella vasta harkinta-asteella eli tallennettuna bittiavaruuteen. Lisäksi futiksen MM-kisojen jälkeen True Blood jatkaa tutulla ohjelmapaikallaan maanantain myöhäisillassa. Itse jalkapallon sen sijaan voi hypätä täysin surutta yli. Tähän väliin sopisi hyvin Facebookin yhteisö 'How do you spell boring? F-O-O-T-B-A-L-L'.

♠ Kent on jossain käsittämättömässä välissä onnistunut pykäämään uuden albumin kasaan. Platta kantaa nimeä En Plats i Solen ja ilmestyy kuluvan kuun lopussa. Toivoa sopii, että määrä ja biisien kirjoitustahti eivät korvaa laatua.

♠ The Killersin vokalistin Brandon Flowersin soolotuotanto on vihdoin nähnyt päivänvalon. Crossfire kuulostaa varsin pitkälle Killersiltä, eikä biitistä pysty päättelemään, onko musiikki 2010- vai 1980-lukua. En osaa vielä muodostaa selkeää mielipidettä.

♠ Myös Manic Street Preachers on saanut kymmenennen studiolevynsä nauhoitukset purkkiin. Postcards From A Young Man -pitkäsoittoa saanemme odottaa syksyllä.

♠ Jostain syystä viime aikoina korviin on kantautunut lukuisia mukavia ja hempeitä mies kitarassa - nainen mikrofonin varressa -kombinaatioita. Memoryhousen, She&Himin sekä Angus&Julia Stonen (näin muutamia mainitakseni) lisäksi kotimainen Meadow Island kuulostaa varsin varteenotettavalta. Sarasta ja Pedestrian's Motorista tutulla Joa Korhosella on selkeästi Steven Wilson -syndrooma: sivuprojekteja syntyy kuin sieniä sateella.

♠ Ja jos näköradio ja musiikin erinäiset lähteet eivät riitä, voi Suomen itikoita pölisevänä sadepäivänä kiivetä leffateatterin penkkiin. Luvassa ainakin Eclipse (johon liput on jo tullut epähuomiossa hankittua, köh), Inception (joka on täysi must, ainakin traileri on vakuuttanut hypnoottisuudellaan!) sekä jo tänä perjantaina ensi-iltaan tuleva, Wes Cravenin legendaa jatkava Nightmare on Elm Street (jota en tasan uskalla mennä katsomaan).


----edit. Vampire Diaries toki alkaa sekin elokuussa pyöriä Suomen tv'ssä, jos joku ei vielä ole saanut vampyyreista kyllikseen! Kiitos Mikaelalle muistutuksesta ;)
----edit2. About kuukauden päästä Kaisaniemessä konsertoivan Musen toiseksi lämppäriksi (White Liesin ohella) on varmistunut kotimainen Manna :)

Kent @ Hartwall Arena

Jared Leton siniset silmät ja hymy, miten niistä voi päästää irti? Huokaus. Mutta ennen kuin pääsen raportoimaan marsilaisten keikasta, palataan hetkeksi viikko taaksepäin.

kent. Tuo ruotsinkielisen musiikin ehta helmi, joka on parhaimmillaan Suomen suvessa auringon jo hivenen valuessa kohti taivaanrantaa, jättäen jälkeensä poroksi palaneen päänahan. Yhtye, jonka näin ensimmäisen kerran livenä kymmenisen vuotta sitten Hagnesta Hillin ollessa kesän kuuminta kamaa. Jonka kappaleet jaksavat vuodesta toiseen ihastuttaa.

Joakim Bergin täydelliset maneerit, Martin Skjöldin hiestä märät hiukset, Markus Mustosen äärimmilleen vedetyt hauikset rumpuja hakatessa, Sami Sirviön keskittyneen muusikon ilme. Kitaroita, koneita, ripaus pyrotekniikkaa ja lusikallinen punaisia lintuja. Sekä aimo annos tunnelmaa suuresta hallista huolimatta - niistä oli Kentin keikka Hartwall Arenalla tehty. Alunperin perjantaiksi 5.3. ajoitettu konserten siirtyi varsin epäilyttävän jäätilanteen vuoksi parilla päivällä eteenpäin.

Taxmannen

Palace & Main

Vinternoll2

Töntarna

Socker

Sjukhus

Den Döda Vinkeln

LSD, Någon?

Musik Non Sop

Idioter

Svarta Linjer

OWC

FF

Ingenting

Vy Från Ett Luftslott

Krossa Allt / Dom Andra

----

På Drift?

Kärleken Väntar

Mannen I Den Vita Hatten (16 År Senare)

Kuten tuotantoon perehtynyt voi itsekin nähdä, settilista painottui huomattavissa määrin uudempaan tuotantoon. Harmikseni moni vanha upeus oli jätetty pois ja kokonaisuus oli todella erilainen kuin Kulttuuritalolla syksyllä 2007. Parhaimpina vetoina Vinternoll2, Socker, Den Döda Vinkeln, OWC, Krossa Allt/Dom Andra sekä aina ihana Mannen I Den Vita Hatten. Vaikka kyllä uudetkin tanssittivat, Taxmannen ja jopa Töntarna toimivat loistavasti livenä. Tosiasiahan on, että tällä bändillä kone- ja kitarabiisit yhdistyvät livenä keskenään huomattavasti samankaltaisemmiksi ryminöiksi, kuin mitä ne levyillä ovat. Pientä hyytymistä oli silti havaittavissa omalla kohdallani esim. Svarta Linjerin paikkeilla. Keikasta on näköjään joku myös vääntänyt kätevän kollaasin.

Hallille en jaksanut raahautua kovin aikaisin, yksin kun olin liikenteessä, mutta kohtuullisen paikan ihmisten keskeltä sain silti. Pompin naapurieni hermot varmasti riekaleille, mutta muu yleisö tuntuikin olevan enemmän innoissaan uusista kappaleista. Kertonee ehkä jotain iästä - kovasti nimittäin tuntui olevan nuoria liikenteessä. Kertonee myös jotain siitä, että niin paljon kuin vanhoja faneja menetetäänkin tyylisuunnan muutoksilla, aina saadaan tilalle uusia. Lähes täysi halli hehkui. Ja vaikka jättikomplekseissa järjestetyissä keikoissa menetetään aina jotain tunnelmassa, Kent veti pisteet kotiin. Saimme jopa jälleen kerran kuulla, miten olemme ruotsalaisia parempi yleisö. En ehkä silti voi sanoa tämän olleen paras Kent-keikkani.

Lavan takana oli perinteisesti screen sekä suuri määrä valoja, joiden kaunista loistoa ei mitenkään saanut kamera tallennettua - ei edes yltiölaadukas kännykkäkamerani (note the sarcasm). Dom Andran lopuksi tähtisade valtasi hetkeksi lavan edustan, ja myöhemmin encoressa yleisö sai päälleen pilven punaisia paperilintuja, joiden kylkiä koristivat Rödin lyriikat. Jag har inga ord för att vi andas tänker känner samma sak.

Kent siirtynyt!

Huomio!!

Mikäli olit (kuten minä) tänään menossa Hartwallille mahtavan kent-nimisen orkesterin keikalle, suosittelen jäämään kotiin. Poikien soittimia, lavarakennelmia ja muuta sälää kuljettanut laiva on jäänyt jumiin Itämeren jäihin... Keikka on siis siirretty tulevalle sunnuntaille (ovet 18.30, lämppäri 20.00).

Surku, mutta minkäs teet. Katsotaan, mitä allekirjoittanut tekee sunnuntaisten treenien kanssa...

Florence + the Machine

Tänään tiedossa ihanaa punatukkaista brittineitoa! Tavastian nimittäin valloittaa Florence and the Machine, kriitikoiden ylistämä popin eri elementtejä yhdistävä kokoelma muusikoita. Florence Welchin upea ääni jää mitä luultavimmin pyörimään päähän päiväkausiksi. Mutta sehän ei missään nimessä ole negatiivinen asia.

Perjantaina sitten luvassa naapurimaan suloja suuremmalla areenalla - Kent rokkaa Hartwallilla! Palataan siis keikka- ja muille astioille viikonloppuna. Huomiseksi on leffa-ajastusta :)



p.s. Jos Florence kolahti mutta et pääse Tavastialle, suosittelen Ruisrockia. Sinne luultavasti käy omakin tieni, kun tämän ihanan leidin lisäksi tarjolla olisivat Porcupine Tree, Belle&Sebastian, The Ark, Prince of Assyria sekä yksi teiniaikojen suosikeista, Don Huonot. Vaikka Ark on nähty sata kertaa ja Porcukin paristi, lisäkerrat eivät ole pahitteeksi ;)

Kent - Hjärta

Joulun kunniaksi uutta kaunista visuaalista musiikkiviihdykettä Kentiltä. Ei voi muuta sanoa, kuin että pirun hieno idea tässä(kin) videossa! Voisinkin mennä sytyttämään kynttilän kaikkien kadonneiden muistolle. Ja toivoa, että he vielä jonain päivänä löytävät kotiinsa.

Kent - Röd

Käsi ylös, kuka ei koskaan ole kuullut Kentiä? Vuonna 1990 Ruotsin Eskilstunassa perustetun yhtyeen uralle on mahtunut useita hittejä, ja onhan bändi Suomessakin niin suuri, että pari vuotta sitten myi Helsingin Kulttuuritalon täyteen kolmena perättäisenä iltana. Keväällä esiintymispaikkana onkin jo Hartwall Areena, jonka konserttikapasiteetti taitaa olla jotakuinkin 12 000 katsojaa. Hui hai. Vaan onpa naapurimaan toivoilla ainakin lähtökohdat suurelle yleisömäärälle kunnossa.

Kentin edellinen platta, Tillbaka Till Samtiden, jakoi mielipiteitä runsaasti. Osan mielestä tekele oli täyttä skeidaa alusta loppuun, diskohumppaa entisen kitaravoittoisen perusvaihtoehtorockin sijaan. Oli niitäkin, joiden mielestä askel uuteen koneellisempaan suuntaan oli piristävä teko. Ja sitten oli kaikkea siltä väliltä. Kulttuuritalon keikoilla silloiset uudet biisit toimivat kyllä hyvin, vaikka samanlaisia spektaakkelimaisia pläjäyksiä kuin Kräm, Gravitation tai Mannen I Den Vita Hatten niistä ei ikinä voisi muodostua. Kuitenkin esimerkiksi Columbus iskeytyi allekirjoittaneeseen täysillä (asialla saattoi olla jotain tekemistä lyriikoissa mainitulla Kungsholmenin asuinalueella, ehh).

Jos oletti Kentin astuneen vain hetkellisesti harhaan ja palaavaan ruotuun tällä levyllä, luuli väärin. Jos siis ruodulla tarkoitetaan vanhaa kunnon Isola- tai Du & Jag Döden -Kentiä. Basisti Martin Sköldin sotkeuduttua säveltämiseen ovat koneet vallanneet yhä suurenevassa määrin alaa bändin musiikissa ja sillä linjalla jatketaan. Tällä kertaa syntetisaattoreiden kanssa temppuileminen ei kuitenkaan jää haparoinniksi TTS'n tapaan, vaan tiedetään, mitä niillä tehdään. Ja tehdään se hyvin. Ensisinkuksi Töntarna on mielestäni omituinen valinta, mutta kaipa sen tarkoitus oli lämmitellä yleisöä tulevaa varten. Levyltä löytyy nimittäin aimo kasa hienouksia, kuten Svarta Linjer, Hjärta, Vals För Satan (Din Vän Pessimisten) ja Ensamheten.

Kuten jo aiemmin sanoin, uudistumista ei pidä pelätä sen itsensä vuoksi. Ensin pitää tutkia vaihtoehdot, valita linja ja nähdä lopputulos. Vasta ajan kuluttua voidaan todeta, oliko valittu suunta onnistunut vai täysi floppi. Mikään ei tuo takaisin 747'aa, mutta ei tarvitsekaan. Kun on jo olemassa tämä maailmankaikkeuden parhaimpiin lukeutuva kappale, se yksi riittää. Menneisyyden haikailemisen sijaan voi keskittyä tulevaisuuteen ja tykätä Rödistä. TÄYSILLÄ.

p.s. Maaliskuiselle keikalle on vielä lippuja jäljellä!

p.p.s. Myös Joakim Bergin voisin ilomielin lisätä haaremiini.

p.p.p.s. Tsekatkaa nyt ihmeessä vielä tämäkin, jota ei studioversiona ole löydettävissä.

Kent - Töntarna

Läntisen naapurimaamme suurin rock-lupaus kent julkaisee uuden Röd-albuminsa kuudes päivä marraskuuta. Edelliseltä albumilta tutulla kevyehköllä linjalla jatketaan, mutta koska olen myös koneiden ystävä, tämä ei minua haittaa. Siitäkin huolimatta, että vanhat Isolan ja Hagnesta Hillin aikaiset biisit ovat sitä parasta antia. Platan kansitaidekin miellyttää silmää, joten pahasti vikaan ei voi mennä. Kent.nu-sivustolla on myös tämän viikon loppuun asti käynnissä kilpailu, jossa voi voittaa matkan Rödin julkaisubileisiin New Yorkiin. Arvatkaa, tarvitsiko kahta kertaa käskeä tätä tyttöä osallistumaan...

Ilokseni voin myös todeta, että kannattihan niitä kenttäpaikkoja maaliskuiselle Hartwall Arenan keikallekin kytätä, kun lippu saapui pdf-muodossa sähköpostiin alkuviikosta. Hiphei! Viikonlopun kunniaksi siis uusi sinkku ja video, Töntarna.