Ruisrock 2/2

Sunnuntaiaamuna otimme aurinkoa majapaikkamme takapihalla. Kun bubble vielä grillasi itseään paahtavan kuumassa aurinkossa, keräsin minä kukkia ja vein ne sisälle serkun osaaviin käsiin. Tuloksena syntyi kaunis kukkaseppele, joka ei kuitenkaan pysynyt kauniina kovin kauaa. Se nuupahti alta aikayksikön, mutta pidin sitä silti päässäni koko päivän! Istuimme myös parvekkeella nauttimassa kylmiä virvokkeita :D Majapaikan perheen koiraherrakin olisi halunnut.

Kävelyreitin varrella Ruissalossa oli mielettömän hienoja puihin kiinnitettyjä vaatettuja torsoja. Saavuimme alueelle Chisun keikan aikana. Anniskelualueen sisällä sijaitseva Converse-lava oli ääriään myöten täynnä, joten aitojen sisäpuolelle ei ollut mitään asiaa. Kuunneltiin hiekalla tanssien pari biisiä, jotka sattuivat sopivasti olemaan juuri ne joista pidän: "Sama Nainen" ja "Mun Koti Ei Oo Täällä".

Täytyihän sitten ruokaakin saada. Festariruoka ei näytä kovin houkuttelevalta, mutta nam nam se on hyvää!

Ihmeiden aika ei myöskään ollut ohi: Lauri Tähkä kuulostii hyvältä kesäisessä Ruissalossa! Kyllä se festareilla vaan toimii niinkin paljon, että tanssii ja laulaa mukana, vaikka ei edes tykkää koko bändistä. Syytän auringonpistosta :D

Belle & Sebastianin keikka teltassa oli varsin ihana. Soittivat lähes kaikki biisit, jotka olin toivonut kuulevani. Etenkin "The Boy With The Arab Strap" sai aikaan spontaanin hillittömän ilonkiljahduksen. Ainut asia, mikä jäi harmittamaan oli se, että Flogging Molly soitti rantalavalla samaan aikaan. Missasin sen nyt jo toistamiseen. Ensi vuonna parasta olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan..

 Sitten päälavan otti haltuunsa ruotsalainen The Ark. Laulaminen ja tanssiminen oli tällä keikalla taattua.
 

Ola Salo ihastutti ja nauratti jälleen kerran loistavilla asuillaan, ilmeillään ja välispiikeillään. Donkkareiden Kalle Ahola muuten miellytti silmää edellisenä iltana, ja saman teki sunnuntaina Ola Salo ilman paitaa.

 Uuden levyn ehdottomasti paras biisi "Stay With Me" kuultiin bubblen ja minun suureksi riemuksi:

 

Regina Spektorin keikka oli omistettu bändin yllättäen menehtyneelle sellistille Dan Cholle. Chon kuolema oli tapahtunut vain päiviä ennen Ruisrockin keikkaa. Ymmärrettävistä syistä keikka oli melko vaisu ja lyhyt. Aivan ihana se oli silti ja sai pari kertaa kyyneliin. Ihailtavaa, että Regina bändeineen silti jaksaa jatkaa kiertuettaan tällaisissa olosuhteissa. Suuri hatunnosto ja kiitos ikimuistoisesta, joskin surullisesta keikasta. Regina soitti suurimmaksi osaksi viimeisimmän levynsä biisejä ja olin onnellinen kuullessani suosikkini siltä:

Varsin surullisista tunnelmista jatkettiin suoraan iloisempiin, sillä juoksimme toiselle puolelle festarialuetta, jotta emme missaisi seuraavan keikan alkua. Koko festareiden ehdottomasti parhaan keikan tarjosikin Florence + The Machine! Ei varmaan tarvitse enää mainita, että ra-kas-tan. Florence on livenä jotain aivan uskomatonta. Jumalainen nainen, sanat eivät riitä. You have to be there.

 

Keikalla kuultiin myös yksi uusi, aivan mieletön biisi "Heavy In Your Arms":

 

 Keikan loppupuolella tullut "Kiss With A Fist" rokkaavalla introlla sai allekirjoittaneen täysin sekaisin..

(kuvat 2-4, 6-15: bubble)

Florencen keikan jälkeen olinkin melko kuollut tauottomasta tanssimisesta, hyppimisestä, riehumisesta, laulamisesta ja huutamisesta. Myös kukkaseppeleeni koki kuoleman. Kuvassa myös kohta kymmenen vuotta hyvin palvellut festarilaukku.

Slashia katsottiin vika biisi, joka sattui olemaan Gunnareiden "Paradise City". Vaikka en Slashista saati Gunnareista pidä, intouduin silti laulamaan ja hyppimään. Keikan jälkeen törmäsin sattumalta ihanaiseen Riinaan, mutta meidän yhteiskuvasta tuli semmoinen, että sitä ei kyllä julkisesti näytetä :D  Riina näytti kauniilta kuten aina, mutta eräs toinen muistutti lähinnä ojasta revittyä mönkiäistä. Suunnitelmissa oli tavata myös Hepa-Neiti, mutta olimme aina eri paikoissa. Ensi kerralla sitten! Nooran juttusilla käytiin päivällä :)

 
Se tuskaisen pitkä kävely pois alueelta taittui jännittävässä maastossa, nimittäin pyöräilijöiden reitillä. Kiitos vielä kaikille ihanille ystäville ja majapaikan tarjonneille sukulaisille älyttömän kivasta viikonlopusta!

Ruisrock 2010 / 2

Kuten kerrottu, matka jatkui toisena päivänä turvonneilla jaloilla kohti Ruissalon festivaalialuetta. Matkan varrella oli taidepläjäystä kummitusten muodossa - kanaverkkojen päälle oli ripustettu valkoisia vaatteita, jotka puolestaan oli ripustettu puuhun. Hienoja olivat, ja varmasti vielä hienompia illalla. Kuultiin, että hahmot oli valaistu pimeällä. Valitettavasti se kokemus meni meiltä ohitse.

Belle & Sebastian kuului odotetuimpien joukkoon, ja oli upeus. Bändin musiikkihan itsessään on voimakkaasti taustalle jäävää, ja chillailumusiikkina täydellistä. Tästä johtuen voisi kuvitella, että livenä biisit olisivat turhan tylsiä, mutta se kuvitelma on täysin väärä. Hyvin toimi! The Ark rokkasi sekin tuttuun tapaansa, bändi vaihtoi asuja pariin otteeseen ja Olan esiintyjän elkeet ja maneerit pääsivät oikeuksiinsa. Uusimman levyn Stay With Me oli livenä yhtä upea, kuin nauhoitettuna. Vanhat hititkin laulattivat, mutta muuten bändi on omassa sydämessäni parhaat päivänsä nähnyt.

Teltassa musisoinut nainen ja piano -yhdistelmä aka Regina Spektor oli äänimaailmaltaan juuri niin upea, kuin kuvitella saattaa. Valitettavasti hänen läheinen ystävänsä oli juuri menehtynyt, ja tapahtuma varjosti keikkaa. Urheasti Spektor kuitenkin veti biisit läpi, vaikka Samson-hittiä ei kuultukaan. Kurjaa, että olosuhteet olivat tällaiset. Mutta kenties leidi saapuu toistekin Suomeen, esimerkiksi Kulttuuritalo olisi oiva paikka... Florence masiinoineen oli mieletön kuten aina, kesäillan huumaa parhaimmillaan! Vaikka mielestäni maaliskuinen Tavastian keikka oli silti parempi. Pois lähtiessä satuttiin jotenkin kummallisesti vielä näkemään Slashin setin viimeinen biisi, joka sattui olemaan Paradise City. Kappale on oikeasti loistava, mutta Axl Rosen käheän äänen puuttuessa tämä liveversio oli vielä parempi. Hieno lopetus illalle.

Tämä festari erosi muista sillä seikalla, että kertaakaan ei ollut pakollista tarvetta eturiviin. Jonottaa ei siis tarvinnut, vaan päivät kuluivat enimmäkseen chillatessa ja nauttiessa auringosta - ja jopa Lauri Tähkää pogoillessa. Huomautettakoon, että olen nähnyt Laurin bändeineen jostain kumman syystä useampaan kertaan festareilla livenä, ja joka kerta heillä on ihan mieletön meininki! En silti jaksa sitä musiikkia kotona kuunnella sekuntiakaan. Mutta festaribändit ovatkin monesti asia erikseen. Toinen tähän kategoriaan sopiva on hassua irkkuhumppaa soittava Flogging Molly. Kohtalaisesti alueelle kävelyistäkin selvittiin, kiitos osaksi kuskille ja yöpaikan tarjoajalle :) Saapi nähdä, ehkä Ruissiin voisi eksyä taas ensi vuonna!