Prince of Assyria @ Savoy

Prince of Assyrian keikka Helsingin Savoy-teatterissa reilu viikko sitten tuli vähän puskista, sillä vaikka tiesin tapahtumasta etukäteen, oli IAMX etusijalla. Chris Cornerin peruutettua tuli ex tempore -lähtö Prinssiä katsomaan.

Ensinnäkin teatteri oli minulle täysin tuntematon paikka. Paikat parvella olivat hyvät viime hetken lippujen ostosta huolimatta ja puitteet sopivat varmasti monellekin eri bändille (vrt. Kulttuuritalo), mutta tarpeeksi intiimiä tunnelmaa ei silti syntynyt. Lämmittelijät koostuivat käytännössä Prince of Assyrian bändin eri jäsenistä, ensimmäisenä Jonathan Guzman. Pianotaituri sai ihon kananlihalle ja jazzahteluun yhdistetyt konesoundit painuivat syvälle mielen sopukoihin. Kymmenminuuttinen setti koostui käytännössä yhdestä tai kahdesta kappaleesta, raja oli häilyvä eikä selkeästi määriteltävissä. Toinen yhtye, Any Exit, oli yhtä kuin kaksi kitaristia ja pianisti. Naisvokalistin aukaistessa suunsa koko sali hiljentyi kuuntelemaan herkkää, folk-tunnelmalla säestettyä laulua. Niin kaunista kuin trio olikin kuunnella, kappaleet toistivat hieman itseään eivätkä ensimmäistä lukuun ottamatta säväyttäneet täysillä.

Itse prinssi eli Ninos Dankha aloitti reilun tunnin mittaisen settinsä yksin, välineinään piano ja laulu. Täydelliseen herkkyyteen ei tosin päästy, sillä piano ei selkeästikään ole Prinssin vahvin osa-alue. Ensimmäisen vedon jälkeen muu bändi (käytännössä Any Exit -bändi plus rumpali) tuli lavalle ja setti jatkui perinteisenä fiilistelynä. Tulevan Changing Places -levyn kappaleita soitettiin paljon. Tunnelma oli todella rauhaisa, paikoin jopa liian. Allekirjoittanut kun pilkki muutaman biisin ajan vähän turhan reippaasti, kiitos pitkään jatkuneen paikoillaan istumisen, joka ei ole koskaan ollut minun juttuni (ellei ole jotain todella intensiivistä seurattavaa kuten elokuva, esim. luennoilla olen sen sijaan onnistunut helposti nukahtamaan). Missing Note -debyytiltä kuultiin vain viitisen biisiä.

Intensiiviset, tietynlaista ahdistusta sisältävät raidat toimivat parhaiten ja herättivät kuuntelemaan koko kropalla. Sen sijaan osa herkkisbiiseistä oli, kuten sanoin, hivenen liian rauhallisia ja niitä oli hivenen liian monta peräkkäin. Siinä mielessä vähän epätasainen keikka, joka tuntui ajoittain tasapaksulta. Ninos on silti hipsteriväen oma prinssi, joka toivottavasti tulee säilyttämään paikkansa suomalaisten sydämissä vastaisuudessakin.

Kuva

Ruisrock 1/2

Nämä Güntherit matkasivat aurinkoisena lauantaina kohti Ruissaloa paahtavassa kuumuudessa.

Perillä tavattiin ihana ystävä. Yhteiskuvaa ottaessa aurinko häikäisi allekirjoittaneen silmiä niin, että toinen piti laittaa kiinni. Päivän ensimmäisestä keikasta vastasi Lapko. Perushyvä keikka, ei mitään ihmeellistä.

Seuraavana pienellä Converse-lavalla soittanut Manna puolestaan rokkasi paljon kovemmin. Ihana!

Välillä kaiken rokkailun ohessa ehti sentään istua, juoda vettä ja syödäkin. Metrilakuja metrilakuja! Joku saattoi ahmia niitä viikonlopun aikana yhdeksän: ananas, sitruuna, kirsikka, metsämansikka, omena-salmiakki x2, vadelma-salmiakki, kirpeä sateenkaari, vaahtokarkki. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että bubble söi kaksi.

Prince Of Assyria sulatti varmasti monien sydämet, ainakin minun. Aluksi herra oli silminnähden jännittynyt, mutta jännitys kuitenkin katosi osaksi keikan edetessä. Bändin jäsenet näyttivät niin hellyyttävän pelokkailta ja hämmästyneiltä huutavan ja kirkuvan yleisön edessä, että heidän hymynsä ja päänpudistelunsa aiheuttivat ainakin minussa lukuisia awwww-reaktioita. "What Ever You Want" avasi yllättäen allekirjoittaneen kyynelkanavat. Niiiin kaunista. Myös uutta materiaalia kuultiin:

Scandinavian Music Group sopi täydellisesti kesäiseen Ruissaloon ja sai tietenkin tanssimaan ja laulamaan. Keikkaa odotellessa muuten ihmeteltiin bubblen kanssa läheisellä rantalavalla yleisön täysin villinnyttä The Baseballsia. Sori vaan, en voi tajuta tai pitää siitä.

 

SMG soitti aika paljon uudempia biisejään, minä olisin toivonut vähän enemmän 

vanhoja. Tuttujen biisien lisäksi kuultiin myös yksi uusi, josta pidin paljon:

Illalla yhden kesän kolmesta "comeback-keikoistaan" soittanut Don Huonot veti päivän kovimman keikan. Siellä toisessa rivissä puristuksissa ei paljon kameraa esiin kaiveltu. Huudettua, hypittyä ja laulettua tuli oikein olan takaa.Tätä kannatti odottaa.

Päivän lopputuloksena kärsinyt ääni, kipeät jalat ja älytön määrä ihoon tarttunutta hiekkaa ja tomua. Kaikesta tuosta huolimatta myös todella hyvä mieli.

(kuvat 1, 4, 5, 7, 8-14 : bubble)

Matkalla pois täytyi levähtää hetkeksi. Ja seuraavana päivänä matka jatkui taas..

Ruisrock 2010 / 1

Kesäloma ja samalla Ruisrock vuosimallia 2010 starttasi perjantaina 9.7. pienellä junamatkalla kohti Turkua. Ystävien näkeminen illalla oli makoisaa, mutta itse alueelle suuntasimme nokkamme vasta lauantaina. Aivan liian aikaisin mielestäni, mutta minkäs teet, kun aikataulut ovat mitä ovat (eli epäinhimilliset). Vaan mistäpä minä tiedän, vaikka Lapkon pojat olisivat varta vasten pyytäneet aloittaa soittonsa heti puolenpäivän jälkeen. Jääpähän enemmän aikaa omalle rellestämiselle festarikansan joukossa.

Teltassa ei tunnetusti saa kuvia pätkän vertaa, mutta eipä Lapkon veto mitenkään ihmeellinen muutenkaan ollut - perussettiä. Ensimmäistä kertaa livenä näkemäni Manna sen sijaan veti kaikki pisteet kotiin persoonallaan ja energisellä show'llaan. Pienelle artistille Converse-lava oli hyvä paikka, mutta Chisun seuraavan päivän keikan sijoittaminen samalle paikalle ihmetytti. Porukkaa oli pipona niin anniskelualueella kuin sen ulkopuolella, eikä mattimyöhäisillä ollut toivoakaan nähdä mitään. Omituista, luulisi Chisun olevan sen verran iso artisti, että esimerkiksi Paviljonkilava olisi ollut leidille parempi vaihtoehto.

Scandinavian Music Group sopi kuin nyrkki silmään aurinkoiseen Ruissaloon. Kesäiset hitit toimivat, ja mukana oli ihan pakko laulaa, vaikka SMG'tä en kotosalla juuri kuuntelekaan. Artistiuransa suurimman keikkansa vetänyt Prince of Assyria oli kaikessa ujoudessaan äärimmäisen hellyttävä. Esiintyminen oli tunteikasta, biisit yhtä tunteikkaita ja yleisö enimmäkseen keskittynyttä iltapäivän paahteesta huolimatta. Ihana, ihana! Odotusten arvoinen ehdottomasti.

Auringon hätyytellessä taivaanrantaa aloitti Don Huonot settinsä. Teininä missasin kaikki bändin keikat, joten tätä olikin odotettu se lähes 15 vuotta - eikä odottamista tarvinnut katua. Pojat vetivät mielettömän ns. comeback-keikan (tänä kesänä näitä keikkoja on 3 kpl - viimeistä viedään Ankkarockissa, joten sinne kaikki mars!). Vanhoja hittejä kuultiin iso liuta, omina suosikkeinani mainittakoon Pyhimys, Suojelusenkeli ja tietenkin Hyvää Yötä ja Huomenta. Encorena kuultiin Kissaihmiset, jonka aikana PMMP'n Paula tuli vetämään naisvokalistin osuudet. Riehuminen ja äänen menetys olivat taattuja. Ja pakko muuten sanoa, että onhan se Aholan Kalle kaikkien näiden vuosien jälkeenkin ihan piru kuuma. Huh.

Päivä numero uno päättyi kipeisiin jalkoihin, hiekasta ja tomusta mustuneisiin ihmisvartaloihin ja hyvään mieleen. Raporttia toisesta päivästä seuraa...