Lapko - Summer Nights

Hei ihmiset, olen hengissä. Jalat voisi lähestulkoon amputoida, mustelmasaldo on järjetön ja kyynärpäästäkin taisi jännästi katketa verisuoni, mutta ei välitetä niistä - leiriviikonlopusta, jossa tanssittiin yhteensä 11 ja puoli tuntia, syötiin hyvää ruokaa ja saunottiin, jäi hyvä fiilis. Nyt vielä muutama päivä palautumista ennen kisoja :)

Energiatasoni ovat siis hieman matalat, mutta eräällä bändillä virtaa riittää. Lapko on tosin parin vuoden takaisen innostuksen jälkeen jäänyt vähän paitsioon, vaikka edellinen levy olikin varsin kelpo. Jotenkin bändin musiikki vain taitaa olla omimmillaan keväisin ja kesäfestareilla, ei näin syksyn pimeydessä. Kesäfiilikseen voikin marraskuun ankeuden syvyyksistä palata ihan pieneksi hetkeksi. Harjavaltalaistrion videot ovat usein yksinkertaisia jollain pienellä jipolla, mutta tällä kertaa voi todella puhua jo kauniista. Kylmän haaleat sävyt ja tulen kanssa juokseminen puiden lomassa, nam.

Dead Man's Bones

Siinä missä monet ovat juhlineet tänään Halloweenia, minä olen maannut flunssan kourissa sohvalla koko päivän ja illan katsellen Tim Burtonin Halloweeniin sopivia elokuvia ja kuunnellut Ryan Goslingin ja Zach Shieldsin muodostamaa bändiä nimeltä Dead Man's Bones. Bändi julkaisi viime vuonna ensimmäisen albuminsa, jolla on mukana myös The Silverlake Conservatory Of Musicin lapsikuoro. Tykkään kovasti, tämä on jotain ihanan erilaista. Voisin kuvailla musiikkia sanoilla "Elvis gone haunted", minkä vuoksi se sopiikin täydellisesti Halloweeniin! Myös promokuvat ja musiikkivideot sopivat kyseiseen juhlaan paremmin kuin hyvin. Ensi vuonna Halloweenia voisi viettää Dead Man's Bonesin keikalla.. Näyttelijänä paremmin tunnetusta Goslingista muuten enemmän juttua ensi viikolla.

(kuvat)

Time Of My Life

Tykkään Patrick Wolfin uudesta sinkusta "Time Of My Life" aivan järjettömän paljon! Täydellistä. Nuo jouset saavat ihon täysin kananlihalle. Biisiä kuunnellessa tulee hirveä kaipuu herran keikalle. Patrick tule jo takaisin Suomeen, jooko?!

Patrick Wolf - Time of My Life

Susipojalta pukkaa uutta sinkkua! Time Of My Lifen sävellystyö on aloitettu jo muutama vuosi sitten ja jatkettu julkaistavaksi asti nyt. Erosta kertova kappale on taattua laadukasta menoa, vaikka pientä quirkynessia ja epätasaisuutta kaipaankin. Mutta erikoisempia sovituksia on varmasti luvassa tulevalla, viidennellä studioalbumilla, jonka julkaisuajankohta siintelee jossain ensi keväässä.

Tämän biisin tahdissa kelpaisi tanssiakin (pitää vissiin alkaa valmentajaksi että saa valita kisamusat), mutta veikkaan, että viikonlopun dance campissa tulee vedettyä vähän eri settiä. 12 tuntia treeniä tiedossa, joten älkää ihmetelkö, jos maanantaina pystyn kulkemaan paikasta toiseen vain ryömien...

Longer Shadows, Shorter Days

Päivä ei ole sujunut mitenkään äärettömän vahvasti. Kahdeksalta pimeään aamuun heräämisestä selvisi juuri ja juuri, samoin salitreenistä, jonka jälkeen saikin kirota Finnkinon jonnekin alimpaan kerrokseen mitä maailmankaikkeudesta löytyy. Ei riitä, että liput kallistuvat kokoajan järjettömiin lukemiin, vaan nettisaitin jumahtaminen kriittisellä hetkellä on sekin vähän turhan tuttua.

Ystävän kanssa tuli sentään piipahdettua Messukeskuksessä pälyilemässä musiikkia, kirjoja, ruokaa ja viiniä. Messujen tarjonta kuitenkin vähän petti, olin odottanut etenkin musiikkipuolelta jotain vähän suureellisempaa. Vaikka toisaalta musiikkimessut ovat vielä melko nuoret, joten aikaa laajentumiselle sallittakoon. Esiintyjiä en mennyt paikan päälle katsomaan, koska kukaan heistä ei erityisemmin kiinnostanut, mutta pari livepätkää tuli huvin vuoksi tsekattua silti - akustisena soittanut tyttöbändi XS Jyväskylän seudulta sekä Nylon Beatista tuttu Jonna Geagea bändeineen. XS'n tytöistä oli paikalla 3/5, biisit olivat yllättävän jouhevia ja mimmit selkeästi jotain muuta kuin sunnuntaiharrastelijoita. Laulajallakin taitoa riitti, mutta ääni ja laulutyyli kiekaisuineen muistutti aivan liikaa Haloo Helsinki! -typyä, jonka joikausta en voi sietää. Jonnan biisit olivat nekin meneviä, melodisia, ja helposti mukana laulettavia ja jammailtavia. Hieman modernimpaa poprockia kuin Maija Vilkkumaa tai Irina, mutta joka tapauksessa varmasti suureen yleisöön uppoavaa.

Tällä hetkellä tiskattavat astiat eivät kauheasti nappaa, mutta positiivisina seikkoina mainittakoon Finnkinon hetkellinen herääminen suosta (eli Harry Potter & the Deathly Hallows part 1'n ennakkonäytökseen liput hankittu!), herkkusalaatti sekä upea musiikki. Kanadalainen Raised By Swans on juuri sitä, mitä nyt kaipaan. Niin kaunista.

...Jos nyt soittelisi kynttilänvalossa vähän pianoa ennen illan elokuvaa :) Have a nice saturday!