Sara - Tanssiin

Vuosien saatossa hevimmästä setistä hieman kevyempään soljunut Sara olisi tänään keikkailemassa Le Bonkissa. Tällä hetkellä tosin tuntuu siltä, etten ennakkoajatuksista huolimatta sittenkään jaksa raahautua paikalle - ulkona sataa, minua väsyttää, treenit loppuvat vasta yhdeksältä ja keikka alkaa kymmeneltä ja huomenna olisi aikainen herätys (taas, pirun Hullut Päivät). Sinänsä harmi, mutta toisaalta olen nähnyt Saran niin monta kertaa, ettei yhden keikan väliin jääminen kaada maata. Paremmalla ajalla (kenties uuden levyn ilmestyttyä) sitten taas!

Pakko kuitenkin nakata tämä Kromi-lätyltä löytyvä biisi, joka aikoinaan sytytti rakkauteni bändiin.

Sata

Ystävä pyysi minua laatimaan playlistin sadasta parhaasta biisistä. Toistan: sata parasta biisiä. Mahdoton tehtävä!

Aiheeseen liittyy niin paljon problematiikkaa, että parempi aukaista solmut saman tien. Ensinnäkin, kaikkihan riippuu siitä, miten käsittää termin paras. Minulla ei ole kovin suuria vaikeuksia (öhm) käyttää lähes mitä tahansa muuta superlatiivia kappalelistojen muodostamiseen. Biisi voi olla maailmankaikkeuden herkin, menevin, pompittavin, itkettävin, nostalgisin, tunnelmallisin, huvittavin, riehuttavin tai kamalin, mutta paras on aivan liian laaja käsite. Mielestäni parhauteen liittyy muutakin kuin oma henkilökohtainen mieltymykseni – kappaleen pitää olla myös musiikillisesti ansioitunut tai muuten arvostettu, pelkkä oma viehtymykseni johonkin melodiaan ei välttämättä riitä. Tässä tietysti voisi vetää vastalauseet tiskiin ja sanoa, että senhän pitääkin olla minun mielestäni paras, ei koko maailman, mutta minusta kyseinen käsite vaatii myös objektiivisuutta. Enhän itse ikinä käyttäisi mistään musiikista oikeasti sanaa paras kuvaamaan sitä, koska mikään yksittäinen asia ei vaan voi olla maailman paras. Piste.

Sitten päästään seuraavaan ongelmaan: miten valita parhaat kappaleet? Listan teon ohjeiksi annettiin paitsi rajoitettu määrä sata, myös se, että jokaiselta artistilta saa olla vain yksi biisi mukana. Toistan: yksi biisi per artisti. Kääk! Nimittäin jos oikeasti laatisi sadan parhaan kappaleen listan, tulisi sille moneltakin bändiltä ehdottomasti useampi ralli. Se on fakta. Siten lista ei nyt oikeastaan ole ihan accurate. Mutta tavallaan tämä yksi-per-artisti-rajoitus oli toimiva, sillä sen ansiosta moni sellainen bändi pääsi listalle, joka ei muuten olisi sinne välttämättä mahtunut. Toisaalta myös Spotifyn rajoittunut valikoima tietyllä tapaa helpottaa valintaa. Jäin silti suuresti kaipaamaan esim. Sueden Filmstaria sekä Placebon ja Saran vanhempaa tuotantoa (olisin mieluusti valinnut  vielä paremmat kappaleet kuin mitkä listalle nyt päätyivät), Arcade Firea, Lapkoa, monesti aiemminkin mainittua Innpeachia, Daughter Darlingia, Lemonatoria, Fresh Body Shopia ja niin edelleen.

Ja miten valita biisit? Intuitiolla. Ihan täysin pelkästään intuitiolla. Se on ainoa toimiva keino, joskin viikon päästä laatisin ehkä eri fiiliksellä erilaisen listan, mutta se on sitten sen ajan murhe. Nyt kun mennään aikalailla klassikoilla ja joillakin vähän omituisemmilla lemppareilla. Muutamien bändien kohdalla aloin valinnan jälkeen vielä arpoa biisivalintaani niiden monien huippujen joukosta, mikä osoittautui kohtalokkaaksi – mitä enemmän asiaa miettii, sitä hankalammaksi päätöksenteko tulee! Arrrgh. Lopulta useammankin tuskailun jälkeen päädyin yleensä aina siihen alkuperäiseen, nopeasti sydämellä valittuun kappaleeseen. Sillä hetkellä se tuntui kuitenkin oikealta.

Mukana listalla sai olla niin vanhoja suosikkeja kuin uusiakin. Tosiasiassa lista koostuu kuitenkin pääasiassa niistä niin sanotuista keskivaiheen lemppareista, sillä kaikki vanhat eivät suinkaan enää jaksa koskettaa samalla tavalla kuin ennen, ja toisaalta taas harvasta alle vuoden vanhasta tuttavuudesta pystyy edes merkityksettömästi käyttämään sanaa paras. Kyseiseen statukseen pääseminen vaatii suurten juurten pureutumista sydämen sopukoihin, ja siinä kestää yleensä vuosia. Lukuisat poikkeukset tietenkin vahvistavat säännön. Ja koska jostain täytyi karsia, jätettiin listalle mieluummin päivänselvät valinnat, ne, joita ilman ei voisi elää.

Tämä projekti olisi ollut semihelppo, jos olisi tehnyt kaksi listaa: yksi hitaille, yksi nopeatempoisille kappaleille. Koska Heartbeats kuitenkin sivuaa aihetta rakkauden- ja tuskantäyteisillä slovareillaan, yritin välttää tuplaamista ja keskittyä tällä kertaa vähän menevämpään toimintaan. Needless to say että aina se ei onnistunut, jotkut kappaleet vain on luotu kuulumaan lähes jokaiselle listalle, olivat sitten hitaita tai eivät.

Mutta lätinät sikseen ja klikkaamalla listaan: 100

Haastan tähän samaan, hermoja koettelevaan rumbaan ainakin Laurin, Jennin, Miian ja kenet tahansa, joka ei pelkää pientä haastetta! Enjoy the ride ;)


Kuva

Prince of Assyria @ Savoy

Prince of Assyrian keikka Helsingin Savoy-teatterissa reilu viikko sitten tuli vähän puskista, sillä vaikka tiesin tapahtumasta etukäteen, oli IAMX etusijalla. Chris Cornerin peruutettua tuli ex tempore -lähtö Prinssiä katsomaan.

Ensinnäkin teatteri oli minulle täysin tuntematon paikka. Paikat parvella olivat hyvät viime hetken lippujen ostosta huolimatta ja puitteet sopivat varmasti monellekin eri bändille (vrt. Kulttuuritalo), mutta tarpeeksi intiimiä tunnelmaa ei silti syntynyt. Lämmittelijät koostuivat käytännössä Prince of Assyrian bändin eri jäsenistä, ensimmäisenä Jonathan Guzman. Pianotaituri sai ihon kananlihalle ja jazzahteluun yhdistetyt konesoundit painuivat syvälle mielen sopukoihin. Kymmenminuuttinen setti koostui käytännössä yhdestä tai kahdesta kappaleesta, raja oli häilyvä eikä selkeästi määriteltävissä. Toinen yhtye, Any Exit, oli yhtä kuin kaksi kitaristia ja pianisti. Naisvokalistin aukaistessa suunsa koko sali hiljentyi kuuntelemaan herkkää, folk-tunnelmalla säestettyä laulua. Niin kaunista kuin trio olikin kuunnella, kappaleet toistivat hieman itseään eivätkä ensimmäistä lukuun ottamatta säväyttäneet täysillä.

Itse prinssi eli Ninos Dankha aloitti reilun tunnin mittaisen settinsä yksin, välineinään piano ja laulu. Täydelliseen herkkyyteen ei tosin päästy, sillä piano ei selkeästikään ole Prinssin vahvin osa-alue. Ensimmäisen vedon jälkeen muu bändi (käytännössä Any Exit -bändi plus rumpali) tuli lavalle ja setti jatkui perinteisenä fiilistelynä. Tulevan Changing Places -levyn kappaleita soitettiin paljon. Tunnelma oli todella rauhaisa, paikoin jopa liian. Allekirjoittanut kun pilkki muutaman biisin ajan vähän turhan reippaasti, kiitos pitkään jatkuneen paikoillaan istumisen, joka ei ole koskaan ollut minun juttuni (ellei ole jotain todella intensiivistä seurattavaa kuten elokuva, esim. luennoilla olen sen sijaan onnistunut helposti nukahtamaan). Missing Note -debyytiltä kuultiin vain viitisen biisiä.

Intensiiviset, tietynlaista ahdistusta sisältävät raidat toimivat parhaiten ja herättivät kuuntelemaan koko kropalla. Sen sijaan osa herkkisbiiseistä oli, kuten sanoin, hivenen liian rauhallisia ja niitä oli hivenen liian monta peräkkäin. Siinä mielessä vähän epätasainen keikka, joka tuntui ajoittain tasapaksulta. Ninos on silti hipsteriväen oma prinssi, joka toivottavasti tulee säilyttämään paikkansa suomalaisten sydämissä vastaisuudessakin.

Kuva

En Oota Sua Pidempään

Reginan uusi sinkku "Jos et sä soita" on aivan hurmaavan keväinen! Todella erilainen verrattuna 

vanhempaan tuotantoon, mutta hyvällä tavalla. Luulisi tämän myötä lumikinoksienkin pian sulavan.

Love the single "Jos et sä soita" by the finnish band Regina. It sounds like spring!

Von Hertzen Brothers - Angel's Eyes

Von Hertzen Brothersin neljäs, Stars Aligned, ilmestyi viime viikolla ja on ollut tehosoitossa siitä lähtien. Levy on aiempia jotenkin modernimipi kera syntikkaelementtien ja kekseliäiden yllätysten. Löytyy niin rähinää kuin lempeyttäkin, kuitenkin tutun progressiivisen rockin siipien suojassa. Angel's Eyes ei ehkä ole lempparini, mutta svengaava kertsi ja kaunis video siitä löytyvät. Eipä tästäkään kappaleesta bändille ominaista mahtipontisuutta puutu, älkää antako alun intialaisvaikutteisten kitaroiden hämätä.

Ja niin, ne lempiraitani levyltä. Tällä hetkellä Voices In Our Heads ja I Believe ovat ehdottomat ykköset.

p.s. Tämä ei ole aprillipila ;)