Polly Jean Harvey

Minulla on menossa PJ Harvey -kausi.  Pidän PJ:n rosoisesta soundista, se löytää takaisin sydämeeni aina syksyisin.  Toki PJ taitaa raa'an rockin lisäksi myös äärettömän hauraan ja kauniin äänimaailman. Tämä nelikymppinen nainen on yli kymmenvuotisen uransa aikana uusiutunut monta kertaa, mutta jotain samaa löytyy silti joka levyltä. PJ on julkaissut 7 studioalbumia ja pari muuta, jotka pitävät sisällään demoja sekä livejä. Kaksi levyä PJ on tehnyt yhdessä John Parishin kanssa ja työskennellyt monien muiden artistien kanssa.  Juuri nyt olen rakastunut sydänjuuriani myöten biisiin Black Hearted Love:

Yksi hienoimmista duetoista ikinä on muuten PJ Harveyn ja Nick Caven Henry Lee.

(kuvat)

Interpol - Barricade

Viikonlopun soundtrack on jotenkin jännästi onnistunut venymään myös maanantaiaamuille. No eipä haittaa ainakaan minua! Maanantait nimittäin kaipaavat aina pientä piristystä. Tänään sitä tarjoaa Interpol, jonka tulevan neljännen pitkäsoiton tarjonnasta ollaan jo saatu nauttia Lights-maistiaisen kautta. Toinen platalta julkaistu kappale, Barricade, jatkaa videoineen samalla linjalla. Valitettavasti nämä kaksi eivät ainakaan vielä tunnu lainkaan bändin parhailta vedoilta, vaikka tarttuvia ovatkin.  Odotukset loppulevyä kohtaan siis kasvavat...

p.s. Maailman hassuinta, kun vokalisti Paul Banksilla on videossa ylikasvanut tukka eikä lainkaan silmälaseja tai hattua!

Björk - The Comet Song

Muumi ja Punainen Pyrstötähti -animaatioelokuva tuli teattereihin jo hetki sitten, ja nyt on päivänvalon nähnyt elokuvan tunnuskappaleen musiikkivideo. Islantilaisen menninkäisen Björkin säveltämä ja esittämä The Comet Song vaatii kuuntelijalta useamman toistokerran, ennen kuin se uppoaa. Musiikkina biisi on valloittava, mutta sen yhdistäminen pehmeisiin Muumeihin on aluksi jotenkin vaikeaa. Ehkä pitäisi nähdä itse elokuva ensin. Rakastan noita vanhoja, nukkemaisia Muumi-hahmoja, joten filmin näkeminen on vain ajan kysymys.

Preserve Your Memories

 (kuva: Brandon Christopher Warren's photostream)

Rakastan tätä aikaa, kun kesä on aivan lopuillaan ja syksy tekee väistämättä tuloaan. Aikaa, kun aamulla täytyy heittää päälleen takki tai kietoutua tiukasti neuleen suojiin. Kaulahuivi kietoutuu kaulaan jäädäkseen, mutta päivällä aurinko paistaa vielä niin lämpimästi, että takkia ei kuitenkaan tarvita. On aika heittää hyvästit kuluneelle kesälle ja valmistautua kirpeänsuloiseen syksyyn, jonka tuoksu on jo ilmassa. Juuri tällaiseen aikaan on koottu seuraava soittolista:

Au Revoir Simone - Lucky One

Air - Afternoon Sister

Broken Bells - Citizen

Karen Elson - A Thief At My Door

Belle & Sebastian - The State I'm In

The National - You've Done It Again, Virginia

Radical Face - Glory

Damien Rice - Cannonball

Wilco - How To Fight Loneliness

Mazzy Star - Halah

Scandinavian Music Group - Emmylou

She & Him - I Can Hear Music

Beach House - Holy Dances

She & Him - Change Is Hard

Marissa Nadler - Mexican Summer

Hope Sandoval & The Warm Inventions - Suzanne

Teitur - Josephine

Trespassers William - And We Lean In

The Honey Trees - Wake The Earth

Simon & Garfunkel - Bookends

Spotify-soittolistaan KLIK!

Thinking 'Bout Somethin'

Kahdeksankymmentäluvulla syntyneet muistanevat vuonna 1996 ilmoille kajahtaneen MMMBop-biisin. Kolme nuorta poikaa Tulsasta, Oklahomasta, saivat muun maailman vihdoin huomaamaan lahjakkuutensa musiikintekijöinä ja muusikkoina - ärsytykseen asti, tottakai. Elämän lakeihin nyt vain kuuluu aina reaktio ja vastareaktio. 13-vuotias Bubble rakastui tietenkin päätä pahkaa, ja Hanson piti otteessaan lujasti muutaman vuoden ajan.

Olen saanut kuulla niin suoria haukkuja bändistä kuin ihmettelyjäkin siitä, miten voin kaiken muun hyvän musiikin ohessa kuunnella sellaista huttua. Tänä päivänä en bändiä juuri enää kuuntele, se ei tunnu tyydyttävän melankolista puoltani tippaakaan. Mutta lahjakkuutta ei yksinkertaisesti voi kiistää! Teinivuosina sain bändin kautta paljon uusia ystäviä, joista osa on säilynyt rakkaina tähän päivään saakka. Kiertue-elämästä kertovat VHS-pätkät on kulutettu loppuun ja oheistuoteittakin löytyi enemmän kuin oli sallittua. Koska bändi koostui pojista ja musiikki oli popin ja rockin välimaastossa, poikabändileima lyötiin heihin sekunnissa. Mielestäni heissä ei kuitenkaan ole mitään poikabändimaista - Hansonia ei ole kasattu kykyjenetsinnän kautta, he tekevät itse omat biisinsä, soittavat instrumenttejaan, eivätkä keskity lavalla ainoastaan tanssimaan, laulamaan playbackina ja näyttämään hyvältä. Perus rokkibändi siis, ei poikabändi sellaisena kuin se ainakin 90-luvulla ajateltiin. Voisin paasata tästä aiheesta kyllä loputtomiin, mutta säästän korvianne.

Vaikka Suomessa Hansonin veljeksistä ei olla kuultu aikoihin, bändi elää yhtä vahvasti. Pojat ovat aikuisia miehiä, heillä on perhettä ja ainakin Taylorilla sivuprojekteja (Tinted Windows). Tänä vuonna ilmestyi uusi levykin, Shout It Out, jonka ensimmäinen sinkku sopii hyvin semikurjaan maanantaiaamuun. Jos eivät poikien hulvaton tanssi ja riemukkaat soundit saa hyvälle tuulelle, niin ei sitten mikään! Ja jos tanssijalkaa alkaa vipattaa, voi muuvit opetella täältä ;) Railakasta viikon alkua!