Time Of My Life

Tykkään Patrick Wolfin uudesta sinkusta "Time Of My Life" aivan järjettömän paljon! Täydellistä. Nuo jouset saavat ihon täysin kananlihalle. Biisiä kuunnellessa tulee hirveä kaipuu herran keikalle. Patrick tule jo takaisin Suomeen, jooko?!

Patrick Wolf - Time of My Life

Susipojalta pukkaa uutta sinkkua! Time Of My Lifen sävellystyö on aloitettu jo muutama vuosi sitten ja jatkettu julkaistavaksi asti nyt. Erosta kertova kappale on taattua laadukasta menoa, vaikka pientä quirkynessia ja epätasaisuutta kaipaankin. Mutta erikoisempia sovituksia on varmasti luvassa tulevalla, viidennellä studioalbumilla, jonka julkaisuajankohta siintelee jossain ensi keväässä.

Tämän biisin tahdissa kelpaisi tanssiakin (pitää vissiin alkaa valmentajaksi että saa valita kisamusat), mutta veikkaan, että viikonlopun dance campissa tulee vedettyä vähän eri settiä. 12 tuntia treeniä tiedossa, joten älkää ihmetelkö, jos maanantaina pystyn kulkemaan paikasta toiseen vain ryömien...

Longer Shadows, Shorter Days

Päivä ei ole sujunut mitenkään äärettömän vahvasti. Kahdeksalta pimeään aamuun heräämisestä selvisi juuri ja juuri, samoin salitreenistä, jonka jälkeen saikin kirota Finnkinon jonnekin alimpaan kerrokseen mitä maailmankaikkeudesta löytyy. Ei riitä, että liput kallistuvat kokoajan järjettömiin lukemiin, vaan nettisaitin jumahtaminen kriittisellä hetkellä on sekin vähän turhan tuttua.

Ystävän kanssa tuli sentään piipahdettua Messukeskuksessä pälyilemässä musiikkia, kirjoja, ruokaa ja viiniä. Messujen tarjonta kuitenkin vähän petti, olin odottanut etenkin musiikkipuolelta jotain vähän suureellisempaa. Vaikka toisaalta musiikkimessut ovat vielä melko nuoret, joten aikaa laajentumiselle sallittakoon. Esiintyjiä en mennyt paikan päälle katsomaan, koska kukaan heistä ei erityisemmin kiinnostanut, mutta pari livepätkää tuli huvin vuoksi tsekattua silti - akustisena soittanut tyttöbändi XS Jyväskylän seudulta sekä Nylon Beatista tuttu Jonna Geagea bändeineen. XS'n tytöistä oli paikalla 3/5, biisit olivat yllättävän jouhevia ja mimmit selkeästi jotain muuta kuin sunnuntaiharrastelijoita. Laulajallakin taitoa riitti, mutta ääni ja laulutyyli kiekaisuineen muistutti aivan liikaa Haloo Helsinki! -typyä, jonka joikausta en voi sietää. Jonnan biisit olivat nekin meneviä, melodisia, ja helposti mukana laulettavia ja jammailtavia. Hieman modernimpaa poprockia kuin Maija Vilkkumaa tai Irina, mutta joka tapauksessa varmasti suureen yleisöön uppoavaa.

Tällä hetkellä tiskattavat astiat eivät kauheasti nappaa, mutta positiivisina seikkoina mainittakoon Finnkinon hetkellinen herääminen suosta (eli Harry Potter & the Deathly Hallows part 1'n ennakkonäytökseen liput hankittu!), herkkusalaatti sekä upea musiikki. Kanadalainen Raised By Swans on juuri sitä, mitä nyt kaipaan. Niin kaunista.

...Jos nyt soittelisi kynttilänvalossa vähän pianoa ennen illan elokuvaa :) Have a nice saturday!

Crystal Castles feat. Robert Smith - Not In Love

Viikonlopun soundtrackin paikasta ei tarvitse vääntää kättä - alkuviikosta Stellalta poimittu biisi on soinut tauotta työpaikalla (kuulokkeista, häiritsemättä muita) ja lopun aikaa omassa päässä, niskojen nykiessä tahdissa. Robert Smithin vähäeleetön mutta samaan aikaan vahva ääni tuo juuri oikeanlaista, jopa hieman vihamielistä renttumeininkiä Crystal Castlesin skarppeihin konebiitteihin. Täydellinen kappale viikonlopun juhliin! Itse ajattelin kyllä lähinnä pysyä kotosalla, mutta mikään ei estä valtaamasta sitä omaa parkettilattiaa tanssimuuvsien merkeissä.

Caught Inside The Stories Told

 (kuva googlen kuvahausta)

Olen täysin hurmaantunut Meadow Islandin debyyttilevystä. Meadow Island on parhaiten Sarasta tunnetun Joa Korhosen ja Jenni Niemen muodostama duo. Musiikki eroaa Joan aiemmista bändeistä, Sarasta ja Pedestrian's Motorista siinä, että se on paljon rauhallisempaa ja akustisempaa. Ehdoton suosikkini on biisi nimeltä Wild One. MySpacessa on muuten kuunneltavissa kahdeksan levyn yhdestätoista biisistä. Alla ensin kaunis videopätkä (Meadow Island teaser) sekä yksi suosikkibiiseistäni levyltä.