Manics / Glasvegas / Placebo

Muutama uutukainen vanhalta lempparilta!

Niin Manic Street Preachersin Rewind The Film, Glasvegasin Later...When The TV Turns To Static sekä Placebon Loud Like Love -pitkäsoitot näkevät päivänvalon syyskuussa. Tässäpä maistiaisia lätyiltä!

Placebo - Too Many Friends (Spotify)

A few newbies from old favourites! Manic Street Preachers, Glasvegas and Placebo all will release new albums in September. The first singles sound good and pretty basic if you think about the bands' own styles. Nevertheless they make room for new tricks on the actual albums. Can't wait!

BERLIN

 (photo by Sandra Juto)

Minä lähden nyt viikoksi Berliiniin (ja Wieniin toiseksi), joten blogin toinen osapuoli on blogihommista lomalla seuraavat kaksi viikkoa. Kokosin teille siksi ajaksi soittolistan biiseistä, joilta kuvittelen Berliinin iltojen ja öiden kuulostavan. Se painottuu vahvasti synkkään electroon, ja olen itse tainnut jo kuunnella sen puhki!

 BERLIN

IAMX - I Come With Knives

Charlotte Gainsbourg - IRM

Moonface - I'm Not the Phoenix Yet

Portishead - Chase the Tear

Charlotte Gainsbourg - Trick Pony

Sneaker Pimps - Bloodsport

The Organ - A Sudden Death

Patrick Wolf - Vulture

Black Rebel Motorcycle Club - Berlin

Hesta Prynn - We Could Fall in Love

Peaches - I U She

Goldfrapp - Tiptoe

Austra - Beat the Pulse

Still Corners - Berlin Lovers

Ladytron - High Rise

Esben and the Witch - Deathwaltz

Bat For Lashes - Horses of the Sun

Melissa Auf der Maur - Meet Me On the Dark Side

The Naked + Famous - The Sun

Moderat - Berlin

Hanne Kolsto - Pretty Veil

Alessi's Ark - Afraid of Everyone

Florence + The Machine - Heavy in Your Arms

Zola Jesus - Shivers

Chromatics - Dark Day

Chelsea Wolfe - Friedrichshain

Howling Bells - Golden Web

Warpaint - Krimson

Uh Huh Her - Explode

Foals - Heavy Water

VETO - This Is Not

IAMX - Nightlife (Trip to Berlin Mix)

Patrick Wolf - Bloodbeat

Lamb - Butterfly Effect

Laika - Black Cat Bone

Elysian Fields - Set the Grass On Fire

PJ Harvey - Down by the Water

Nick Cave & The Bad Seeds - We Real Cool

Portishead - Wandering Star

  Black Rebel Motorcycle Club - Fire Walker

IAMX - Under Atomic Skies

I'm off to Berlin for a week (and Vienna for another) so one of the girls on this blog will truly be taking a break from blogging for the next two weeks. I've compiled a playlist for you though, of how I imagine evenings and nights in Berlin will sound like. It's heavy on the dark electronic side and I think I've worn it out already!

Au Revoir Simone - Somebody Who

Uutta Au Revoir Simonelta. Sinkkulohkaisu löytyy syyskuussa julkaistavalta albumilta Move in Spectrums.

New music from Au Revoir Simone. The single's from the upcoming album "Move in Spectrums", released in September.

Villagers - The Waves

Tänä pilvimaton valtaamana päivänä minua kiehtoo irkkubändi Villagers. Suosittelen tsekkaamaan!

Today I'm inspired by an Irish folk-or-something band, Villagers. Check them out!

Provinssirock 2013

Provinssirock aloitti festarikesän vähän vaisusti. Provinssirockin kävijämäärä oli tänä vuonna reilusti alheisempi kuin aiempina vuosina, ja se todellakin näkyi, erityisesti sunnuntaina. Minusta tuntui lähes koko festareiden ajan, että ei vain lähtenyt kunnolla käyntiin. Syy oli luultavimmin vähäisessä ihmismäärässä, kovin sateisessa säässä ja siinä, että melkein koko ajan oli väsynyt ja nuutunut olo. Vanha ei jaksa enää.

Edetkäämme nyt viikonlopun keikkojen tarkasteluun kronologisessa järjestyksessä. Omalta osaltani festarit aloitti French Films, jonka jälkeen katsottiin ystävän kanssa hetken Von Hertzen Brothersin keikkaa. Sitten oli vuorossa tanskalainen Mew, jota en ole kuunnellut ikuisuuksiin. Keikan alku kovin vaisu, mutta lähti parin biisin jälkeen kunnolla vauhtiin. Huippuhetkiiä olivat tietenkin omat lempparit Apocalypso, Special, Snow Brigade, 156 & ihana ihana Comforting Sounds.

Matti Airaksisen Parasta Ennen -disco jaksoi tanssittaa hetkisen. Muutamia hyviä vanhoja biisejä tuli, mutta oikeasti puuttui ne kaikki parhaat! Wtf Matti?! Ystävän pyynnöstä jäimme tanssimaan pidemmäksi aikaa kuin olin suunnitellut, sillä jaksoimme toivoa, että vielä tulee jotain oikein hyvää. No ei tullut, joten vihdoin Eva & Manu kutsui. Keikka oli yhtä tasaisen hyvä kuin bändin aiemmatkin, joilla olen ollut. Hieman se jäi kesken, sillä siinä vaiheessa kun kuulimme että Blur soitti Girls and Boysia, tuli kiire.

Perjantain lopuksi päälavalle siis kipusi sellainen pieni ja tuntematon bändi kuin Blur. Juoksimme tosiaan täysiä ja ehdimme juuri kuulla noin puolet mahtavasta biisistä nimeltä Girls & Boys. Sitä seurasivat tottakai suosikit Parklife, Beetlebum, Coffee & TV, Out of Time ja viimeisenä soitettu Song 2, joka sai riehaantumaan täysin. Kotiin kävellessä vettä satoi kaatamalla eikä minulla tietenkään ollut minkäänlaista sateensuojaa..

Lauantaina soittanut Antero Lindgren heitti yllättäen viikonlopun kokonaisuudessaan parhaan keikan. Herra hurmasi Rumba-teltan yleisön totaalisesti. Missasin keikan alusta muutaman biisin, mutta ehdin paikalle juuri parahiksi kuulemaan suosikkini Darksiden. Lindgren oli aivan häkeltynyt yleisön vastaanotosta, mikä nosti itselle hymyn huulille. Parasta keikoissa ei ole täydellisesti soittaminen ja laulaminen ja tarkoin harkitut välispiikit vaan häkellyksestä kesken jäävät lauseet, muutama unohdettu biisinsana ja artistin silminnähtävä onnellisuus.

Yksi festariviikonlopun kohokohdista oli täpötäydelle Rumba-teltalle stand-up keikan heittänyt Heli Sutela. Niistä miespuolisista koomikoista emme oikein jaksaneet välittää. Seuraava nähty keikka oli vasta tuntien päästä (vanha kävi välillä kotona hieman nesteyttämässä itseään) Saarilavalla. En ole koskaan mitenkään suuresti tykännyt Disco Ensemblesta, mutta yksi bändin biisi on superrakkaus. Kyseinen biisi on Beacon ja voi sitä riemunkiljahdusta, kun se soitettiin keikalla. Disco Ensemblen keikka jäi itselle illan viimeiseksi.

 

Sunnuntai alkoi Pertti Kurikan Nimipäivillä, jonka jälkeen oli vuorossa päälavalla sateessa soittanut White Lies. Lavan edusta oli hyvin väljä eikä jengi ollut mielestäni kunnolla mukana. Siksi kai en itsekään oikein päässyt fiilikseen. Jos tätä vertaa parin vuoden takaiseen livevetoon Lontoossa, niin.. no niitä ei edes kannata verrata, sen verran eri sfääreistä puhutaan. Solisti jaksoi Seinäjoella silti hymyillä läpi keikan. Muutama uusi biisikin kuultiin ja hyvältähän ne kuulostivat.  

Sunnuntain viimeisimpien joukossa soittanut Glasvegas soitti valitettavan puolityhjälle teltalle. Vaihdoin paikkaa varmaan tsiljoona kertaa keikan aikana, jotta olisin kuullut paremmin. Lempparit Geraldidne, It's My Own Cheating Heart That Makes Me Cry, Daddy's Gone, Go Square Go ja The World is Yours. soitettiin, mutta jäin kovasti kaipaamaan Shine Like Starsia ja uusinta sinkkua I'd Rather Be Dead. Glasvegas on kyllä nähtävä uudestaan, jossain paremmissa puitteissa!

        

Provinssirock started this festival summer for me but it was quite bland. I'm sorry, I'm just too lazy now to translate. Above you can see the bands I saw there.