Glasvegas - It's My Own Cheating Heart That Makes Me Cry

Lauri ilmaisi taas osuvasti: Glasvegas-kiima. Sitä tämä on. Kyllä ihminen voikin olla päästään sekaisin! Mutta ei kai se minun vikani ole, jos musiikki silittelee pehmeästi korvakäytäviäni? Ja sitä on saatava 24/7? Ja kyllä, olen viimeisen kahden viikon aikana yrittänyt kuunnella välillä muutakin, mutta se on tuntunut täysin järjettömältä ja turhalta, kun pään sisällä kuitenkin soi vain skottiaksentilla höystetty kitarapoppi. Nimenomaan aksentti on se joka hurmaa, ilman sitä Glasvegas olisi rokkibändi muiden joukossa - hyvää musiikkia, muttei täydellistä. Oi oi.

Tämän nimenomaisen kappaleen olen kuunnellut jo täysin yli ja siirtynyt osaksi uudemmankin levyn biiseihin, mutta loppujen lopuksi asiat voi vetää niinkin pahasti överiksi, että ne alkavat kuulostaa jälleen tuoreilta. ♥

MovieMonday # 1 - Musikaali

Geek Is The Black -blogin Ursula polkaisi eilen käyntiin MovieMonday -haasteblogin musikaaliaiheisella haasteella. Piti ensin oikein miettiä, mistä muista musikaaleista pidän kuin joskus aikoja sitten kirjoittamastani Beatles-musikaalista Across The Universe. En edes ole nähnyt kovin montaa musikaalia. Sitten muistui mieleen ne kaksi muuta ihanaa: Tim Burtonin synkkä Sweeney Todd ja Baz Luhrmannin Moulin Rouge! Alla suosikit molemmista.

Ursula from Geek Is The New Black kicked off the new MovieMonday -challenge blog with a musical! I had to really think what musicals I actually like besides Across The Universe that I've already written about some time ago. Then the two other favorites came to me: Tim Burtons Sweeney Todd and Baz Luhrmanns Moulin Rouge! So here's two favorite songs from both movies.

And We're All Parts Of An Alphabet (from H to N)

H   Hjärta (Kent)


Jag skrev mitt namn i vattnet så du vet var jag finns

I  If I Had A Heart (Fever Ray)   

Crushed and filled with all I found underneath and inside Just to come around

J   Judy (The Pipettes) 

All the older girls wished that she was dead

K   Kill, The (30 Seconds To Mars)

I tried to be somebody else but nothing seemed to change

L   Lille (Lisa Hannigan)

Now it's dead and gone and I am free

M   My Moon My Mann (Feist) 

 
It's the dirtiest clean I know

 N  Nuori ja Kaunis (Olavi Uusivirta & Anna Järvinen)  

Paina taas kaasu pohjaan, anna elämän mennä / Huuda sun äänihuulet rikki ja poikki

Tämä oli jatkoa osalle numero yksi.

Yann Tiersen @ Tavastia

Ranskan aarre, mies Amélie Poulainin elämästä kertovan elokuvan musiikin takaa, saapui Helsingin Tavastialle viime maanantaina. Omassa Glasvegas-huumassani en osannut edes odottaa Yann Tierseniä, ja vaikka keikka oli upea, en osaa antaa sille samanlaista painoarvoa kuin mitä se ansaitsisi. Fiilis oli kuitenkin säkenöivä! Settiin kuului niin kaunista tunnelmointia kuin vähän rokimpaakin soitantaa, oikeastaan huomattavasti raskaampaa, jopa progeen vivahtavaa, meininkiä kuin mitä odotin. Toisaalta uusin lätty Dust Lane onkin esitellyt juuri postrockmaisemman Tiersenin bändeineen poikineen. Vaikka olin loppuunmyydyllä klubilla yksin, väsyneenä ja suurimman osan ajasta piilossa kaksimetristen korstojen takana (jälleen), hetkeäkään en herpaantunut livekokemuksen seuraamisesta ja nauttimisesta. Niin hienoa!

Olkoon viikon soundtrackina siis Yann Tiersen ja lähes vartin pituinen livepätkä Tavastialta. Parempilaatuisempiakin videoita Tuubista löytyy, mutta tässä käydään läpi useita eri tunteita ja fiilis välittyy loistavasti.

Lämmittelijän pestiä toimittanut itä-lontoolainen Dry The River vakuutti sekin. Ainuttakaan levyä bändi ei ole vielä julkaissut, mutta huomiota se on saanut sitäkin enemmän, ja keikkaillut nimekkäiden bändien kanssa. Indiefolkin lämminhenkiseen tunnelmaan oli helppo uppoutua, tästä kuulemme toivottavasti vielä lisää!

Last Monday I saw Yann Tiersen live at Tavastia club, Helsinki. The gig was gorgeous! Really a talented guy, he is. The warm-up band Dry The River was also good with their indie folk sound. I recommend both :)

After All These Years

Yli vuosikymmenen ajan yksi suurimmista musiikkirakkauksistani on "virallisesti" saapunut tiensä päähän tänään. Kyseessä on siis aussien ylpeys Silverchair. Enkä jaksa uskoa, että bändi enää palaa takaisin yhteen, vaikka aivan täysin lopullisesta päätöksestä ei ole kyse:

"After much soul searching we wanted to let you know that we're putting Silverchair into "indefinite hibernation" and we've decided to each do our own thing for the foreseeable future". 

Olen äärimmäisen onnellinen, että pääsin sentään näkemään aussirokkarit livenä! Näiden kaikkien vuosien kunniaksi oli tietenkin pakko tehdä soittolista, jolla on 23 biisiä. Juuri 23 siitä syystä, että bändi on ollut kasassa 19 vuotta (okei teknisesti kaksi ensimmäistä vuotta nimi oli vielä Innocent Criminals..) ja Lontoon keikasta on kulunut 4 vuotta. Jos matikkapäähäni on luottamista niin 19 + 4 = 23. Itse en pysty täysin kuivin silmin soittolistaa kuuntelemaan, bändi on ollut niin tärkeä ja iso osa elämääni niin kauan. Ja sellaisena se tulee varmasti pysymään. Varmasti osuvin nimi soittolistalle on tämä:

After All These Years

One of my biggest musical loves for over a decade has come to it's end. I'm talking about Silverchair and I don't believe that they'll get back together again although the press release suggests so. So I made a playlist in honor of all these years I've followed and loved this band. And I'm lucky that I got to see them live!