7 Mar 2011

The National @ Kulttuuritalo

The National 
(C) Marko Saari

Olin  viime torstaina (3.3.2011) The Nationalin ensimmäisellä keikalla Kulttuuritalon kahdesta peräkkäisestä keikasta. Oltiin paikalla (lisäkseni bubble ja eräs hänen kaverinsa) melko ajoissa ja päästiin hyville paikoille melkein lavaan kiinni. Kameraa ei ollut kuvauskiellon takia mukana (postausta koristavat, Marko Saaren ottamat kuvat ovat perjantain keikalta). Lämppäri Sharon Van Etten ihastutti ja ostin levyn keikan jälkeen Sharonilta itseltään. Nainen oli erittäin mukava. Mutta nyt pääasiaan, joka on tietenkin The Nationalin keikka. Olen sanoton. Keikka oli puhdasta rakkautta, rakkautta. Loputonta hymyilyä, täydellistä onnentunnetta, vuolaasti virtaavia kyyneleitä. Matt Berningerin syvä baritoni sai jälleen sydämeni värisemään, kasvoille ihastuneen hymyn ja polvet heikoiksi. Ra-kas-tan sitä, se on yksi kauneimmista äänistä maailmassa. Ja Matt kaikessa karismassaan vangitsi jälleen täysin. Ihana, ihana mies.

Kulttuuritalon keikka oli minulle järjestyksessään kolmas The National -keikka ja se ylitti aiemmat festarikeikat reilusti (Ruisrock 2008, Ankkarock 2009). Tunnelma Kulttuuritalolla lähenteli uskonnollista hurmosta, välispiikkejä oli paljon ja bändin miehilläkin näytti olevan mukavaa. Juuri tämä lämmin vuoropuhelu sekä bändin kesken että yleisön kanssa on jäänyt festarikeikoilta puuttumaan. Ei bändin "omaa" keikkaa voi täysin verrata festarikeikkoihin, eroaahan se niistä jo pituudeltaankin.

The National
 (C) Marko Saari

Setlist:

Runaway
Anyone's Ghost
Secret Meeting
Bloodbuzz Ohio
Slow Show
Squalor Victoria
Afraid Of Everyone
Conversation 16
Lemonworld
Driver, Surprise Me
Available/Cardinal Song
Sorrow
Abel
Apartment Story
Wasp Nest
England
Fake Empire
-------------
Encore
About Today
Mr. November
Terrible Love
Vanderlyle Cry Baby Geeks

Settilista hipoi odotuksiin nähden melkein täydellisyyttä. Melkein, sillä ainahan jotain jää uupumaan. Kolme hartaimmin toivomaani biisiä soitettiin peräkkäin. Pidätin hengitystä kun toinen Dessnerin veljeksistä ilmoitti, että seuraavaksi soitetaan "an oldie but goodie" ja toivoin sen olen "Available". Voitte varmaan arvata sen riemun määrän, kun juuri kyseinen biisi sitten alkoi. Mutta en ikimaailmassa olisi osannut odottaa sen perään  toisen levyn avausraitaa "Cardinal Song", tai tarkemmin sen täy-del-lis-tä loppua (on sitä näköjään soitettu aiemmilla keikoilla, mutta en ollut seurannut asiaa). Tämän jälkeen alkoi vielä uuden levyn ehdoton suosikkini "Sorrow". Olin kyynelissä koko tuon ajan. Suuria yllätyksiä olivat myös "Driver Surprise Me" ja "Wasp Nest".

Encoren aloittanut "About Today" on yksi maailman kauneimmista biiseistä, vaikka täytyy sanoa, että se toimi livenä muinoin Rusirockissa paremmin, kun mukana oli Padma Newsome viuluineen. Mutta en valita, en. "Mr. November"in aikana Berninger riehaantui ja lähti haahuilemaan yleisön sekaan kiipeillen ja keikkuen lopulta katsomon tuolinsarjoilla. Keikan lopetti yhteislaulu yleisön kanssa, biisinä "Vanderlyle Crybaby Geeks". Tämä hoitui täysin akustisesti, ilman mitään vahvistusta. Puhdasta taikaa, sanoinkuvaamatonta. Taisin ehkä kuolla vähän sillä hetkellä, kun Berninger lauloi aivan suoraan yläpuolellani. Kulttuuritalo antoi upeat puitteet keikalle ja The National otti siitä kaiken irti. Olen onnellinen, että menin ensimmäiselle keikalle, koska sain kuulla juuri ne biisit, joita eniten toivoin ja niitä ei soitettu toisella, perjantain keikalla. Nyt minut on vallannut loputon keikkamasennus, jonka voi parantaa ainoastaan seuraava keikka. Olen yrittänyt viime päivinä kuunnella muutakin kuin The Nationalia, mutta se ei onnistu. En voi kuunnella muuta. Seuraavaan keikkaan (Ruisrock) tuntuu olevan vielä tuskallisen pitkä aika, mutta onneksi sellainen sentään on tiedossa. Oh The National, can't wait for you to do it again in the summer!





I saw The National @ The House of Culture last thursday. It was the first of two gigs. Oh, I'm speechless. I loved every second of it. This was my third show and by far the best. The other two were at festivals in 2008 and 2009. 

The setlist was very good and had a few awesome surprises. Especially "Driver Surprise Me" was, well, a real surprise. I'm so glad I was at the first show because I they played the songs that I wanted to hear the most and didn't play them at the second show. I was in utter heaven during Available/Cardinal Song & Sorrow, tears running from my eyes. An acoustic version of "Vanderlyle Crybaby Geeks" was the very last song and everyone sang along. It was pure magic.  Now I have a terrible post-gig-depression that can only be cured with another gig. Can't wait for their next gig in the summer (Ruisrock) but it seems so far away ..

Ps. I'm too lazy to translate everything I write in finnish into english. I know about two foreign readers but are there more of you?


2 comments:

  1. Mä en enää voi kuunnella Geeksiä ollenkaan ;____; Tulee niin järkky olo! Semmonen itkuikäväpakahtuminen, ää-ää-äääää.

    ReplyDelete
  2. bubble: No uskon.. Yhyyyyy.

    "Every moment brings me down when you're not around. But all I'm asking for is come back for just one day"

    ReplyDelete

Say hello, we'll appreciate it!